14. toukokuuta 2018

Lähtöpäivä - Schlusskonzert (Final concert)

"Tiesitkö jo tämän Sveitsistä" - OSA 2/2:  
Sveitsi koostuu 26 kantonista, joissa kaikissa on omia hallintoelimiään ja jotka ovat kaikki omanlaisiaan "minisveitsejä".



No, nytpähän tiedät. 


Sunnuntain äitienpäivään noustiin vielä kerran isäntäperheistä. Jäljellä oli enää koko festivaalin annin kokoava iso päätöskonsertti:


Ote ohjelmasta:

All festival choirs bid their farewell with their favourite piece and sing togehter with the audience. 


 ...Tähän väliin otteita Saaran ja Kamillan Basel-vlogista:




Päätöskonsertin ensimmäisen puoliajan Voxilaiset saivat nauttia muiden esityksistä katsomossa. Toisella puoliajalla, tunteikkaan valmistautumisen jälkeen oli vuoro laulaa tämän festivaaliviikon viimeinen kappale, Pato.


(Tällä kertaa on tyytyminen valokuviin konsertin videokuvauskiellon johdosta.)

Voxilaiset saivat aikaan aplodi- ja kannustushuutomyrskyn jo lavalle saapuessaan. Ja me huoltajat aloimme kaivaa nenäliinoja esiin... Pato soi taas raikkaana ja kosketti selvästi loppuunmyydyn konserttisalin yleisöä. Upea päätös.

Koko konsertin lopetti festivaalien teemalaulu "Music is everywhere", kaikkien kuorojen ja yleisön yhteislauluna. Poikkeuksellisen yhteisöllinen fiilis tuntui täyttävän koko salin.


Bussi odotti jo pihalla, mutta sitä ennen...
"Somewhere, over the rainbow..."
 Huikeat oppaamme, super-energinen Filip ja tunnollinen Claudia sekä hänen miehensä saivat ansaitsemansa kehut ja kiitokset. 

Väsyneen mutta onnellisen Vox Aurean kotimatka sai alkaa. 

Lentokentällä huoltajatiimimme Laura, Rida, Nina, Antti ja Hanna asettui "promokuvaan".
Matkanjohtajamme Hanna sai meidän kaikkien varauksettoman ihailun ja arvostuksen urakastaan. Ei olisi voinut parempaa ihmistä löytyä tähän vaativaan tehtävään. Ja koko tiimillä oli hienoa ottaa kaikki matkan haasteet vastaan. Tuntui että täydensimme toisiamme. Kaikesta selvittiin ja kivaa oli!
...Kuvaan mukaan vielä Sanna ja Inari.


Ennen koneeseen nousua Vox lauloi ensin äideille ja sitten kaikille:

Muutaman tunnin päästä koneemme laskeutui Helsinkiin. Parilla voxilaisella oli jo kiire jatkoyhteyksiin, koska pääsykokeet odottivat seuraavana aamuna. Muut kantoivat laukkunsa bussiin ja matka kohti kotia sai alkaa. 

Samalla mielen valtasi epätodellinen olo. Missä ihmeellisessä maailmassa me olimme viimeiset kuusi päivää? Näimmekö me samaa unta? Olimme kuin kuplassa, totesi moni. Harvoin elämä on näin intensiivistä, jatkuvaa hetkessä elämistä. Kotimatkalla olo oli yhtäaikaa haikea ja valtavan kiitollinen siitä, että saamme kaikki olla tavallamme osa tätä Voxin ihmettä.



ps. Tällaiset matkat luovat mahdollisuuden suurille oivalluksille ja ihmisenä kasvamiselle. Mitä siis opimme? No sen, että "kannattaa shoppailla kansallispuvuissa!". Voxilaisista tuli Baselissa pikku-julkkiksia. Tästä seurasi se, että kun tunnistettavassa esiintymisasussa astui kauppaan, sai erityiskohtelua. Näillä mennään.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti