Eurooppakoulun portista sujahtaa sisään lapsia tasaiseen tahtiin. Tänään koululaisille tuttujen kasvojen seassa vilisee myös uusia kasvoja: viitisenkymmentä jyväskyläläistä kuorolaista kulkee heidän joukossaan. Alakoulun suomalaisilla oppilailla on muutenkin erityinen aamu: tavallisen oppitunnin sijasta he aloittavat aamunsa Vox Aurean vetämällä äänenavauksella ja pienimuotoisella esityksellä.
Eurooppakoululaiset eivät ole ainoita, joilta jää aamun oppitunti välistä. Heidän kanssaan aikaa viettävät kuorolaiset ovat kiertueensa takia anoneet kokonaisen viikon vapaata kouluiltaan. Kotipuolessa opettajat ovat päästäneet lapset reissuun mielellään, mikä on ollut todella hienoa. He tietävät, että tällainen matka opettaa omalla tavallaan nuorille todella paljon.
Alakoululaiset joutuvat kuitenkin jäämään koululle kun Voxi lähtee harjoiteltuaan koululla tutkimaan kaupunkia. Busseista, metroista ja kävelymatkoista selvittyään kuorolaiset löytävät itsensä Brysselin merimieskirkolta, jossa meitä jo odottaakin lounas ja vieraileva tähtemme Tapio Litmanen, meidän Konstan isä. Vaikka lähdimmekin Suomesta pari päivää siten, on ihmeellisen lohdullista nähdä seinillä roikkuvat Marimekon ryijyt ja muumitaulut, kaupan hyllyllä makoilevat Fazerin suklaalevyt ja ylähyllyllä vappua odottelevat simapullot. Kirkon pappi kertookin, että heidän kirkkonsa on tärkeä henkireikä monille Brysselissä asuville suomalaisille. Monella kirkon työntekijällä valuu kyynel jos toinenkin Voxin laulaessa heille suomeksi luonaasta kiittääkseen.
Merimieskirkolta ei ole pitkä matka Euroopan historian talolle. Olemmekin ruokailun jälkeen talolla vähän liiankin pian ja joudumme odottelemaan talon ulkopuolella ennen kuin pääsemme sisälle katsomaan museota. Aika kuluu nopeasti viereisessä puistossa hanhea uhittelevan joutsenen pörhistelyä seuraten ja ryhmäkuvia nappaillen. Taivas on harmaa, mutta ilma on lämmin eivätkä sadepisaratkaan viitsi häiritä kuorolaisten iltapäivää.
Talosta löytyvä museo on odottamisen arvoinen. Jokainen vierailija saa tabletin ja siihen kiinnitettävät kuulokkeet. Tabletilta löytyy museo-opastus kaikilla Euroopan virallisilla kielillä, joten voimme valita opastuksen kieleksi suomen. Laite myös tunnistaa, missä kohtaa museota ollaan ja sen mukaan tarjoaa tietopaketteja laajemmista kokonaisuuksista ja yksittäisistä esillä olevista tavaroista. Niinpä porukkamme voi hajaantua ja tutkia museota omassa tahdissaan keskittyen niihin asioihin, jotka heitä kiinnostavat.
Siinä paikassa olisi voinut viettää kokonaisen päivän. Tutkittavaa oli kuudessa laajassa kerroksessa ja tabletille tallennettu materiaali oli niin mielenkiintoista, että kaikilta jäi suuri osa museosta kokematta. Poistumme Euroopan historian talosta haikein mielin, kuitenkin innoissamme seuraavasta kohteesta: Euroopan parlamentista.
Odotamme tutun puiston edessä Janiika Vilkunaa. Janiika on vanha voxilainen, joka nykyisin työskentelee Euroopan parlamentissa europarlamentaarikko Henna Virkkusen avustajana ja viestintäkoordinaattorina. Häntä saamme kiittää tästä upeasta mahdollisuudesta. Janiika saapuu talolle suupielet korvissa ja johdattaa meidät Euroopan parlamantille meitä jo kiehtoneen puistoalueen läpi. Hiekoitetun polun varrella kukkivien kirsikkapuuiden takana häämöttää korkea, kiiltävä talo pyöristettyine kulminen. Kävelemme turvatarkastuksen läpi sisälle taloon, jossa niin monet tärkeät päätökset tehdään.
Voxi esiintyy Euroopan parlamentin aulassa. Lorulailee, Like Me ja muut tutut kappaleet soivat vierailijoiden, parlamentaarikkojen ja muiden työntekijöiden pysähtyessä kuntelemaan. Osa pystyy kuuntelemaan vain hetken kierroksensa jatkumisen takia, mutta lähtiessään he vilkuilevat taakseen, hidastelevat kuullakseen mahdollisimman paljon. Paikan päällä ei ole valtavasti väkeä, mutta yleisömme on suurempi kuin miltä se näyttää. Keikka nimittäin striimataan Euroopan parlamentin someen.
Keikan loppupuolella entiset kuorolaiset kutsutaan lavalle; Janiika saa muistinvirkistukseksi nuotin kuoron sovituksiin Finlandiasta ja Somewhere over the Rainbow’sta ja pääsee lavalle mykyisten ja vanhojen kuorolaisten kanssa.
Kuorolaiset ovat päivän päätteeksi aivan puhki, mutta monia kokemuksia rikkaampia. Nyt he pääsevät viettämään viimeistä iltaa isäntäperheittensä kanssa. Kuorolaiset vilisevät ulos Euroopan parlamentista tietäen monia asioita, jotka olisivat koulun penkillä istuessa jääneet oppimatta.
Pahoittelut blogien myöhästymisestä! Myöhästymiselle on hyvä syy, josta kerron lisää seuraavassa postauksessa. Jos kaipaat realiaikaisempaa tietoa kuoromme liikkeistä Euroopassa, käy seuraamassa meitä somessa:
Facebookissa https://m.facebook.com/VoxAureaFIN/
Jos kaipaat lisää tietoa kuorostamme, voit vierailla nettiisvuillamme osoitteessa
http://voxaurea.fi/index.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti