12. huhtikuuta 2019

Matkalla Goudaan satoi ja paistoi

 Tästä tulee aivan tavallinen matkapäivä. Tänään pidämme konsertin Eurooppa koululla, heitämme tavaramme tilausbussiin. Hyppäämme kyytiin, tutkimme Alankomaista löytyvää Goudan kaupunkia ja pidämme konsertin kulttuuritalolla. Tästä tulee aivan normaali päivä, niin me uskomme.


Aamu alkaa hyvin. Kuorolaiset letittävät toistensa hiukset juhlasalin takaosassa. Kuoro on kansallispuvuissa ajallaan ja konserttikin alkaa sovittuun aikaan. Yleisö käyttäytyy oikein rauhallisesti, ottaen huomioon yleisössä olevien lasten iät, ja osallistuu innokkaasti, kun yleisöä pyydetään mukaan. Saamme jopa kuulla Euroopan hyminin koulun pienimpien esittämänä. Joukko oppilaita jää vilkuttamaan ja huutamaan hyvästejään koulun portin läpi, kun Voxi aseettuu odottelemaan bussia parkkipaikalle koulun taakse.





Odottaa joukkomme saakin. Kulmat alkavat kurtistua, kun bussi on 30 minuuttia myöhässä. Bussifirmalle soitetaan bussin ollessa jo lähemmäs tunnin myöhässä. Syykin selviää pian: bussi on jumittunut valtavaan ruuhkaan.




Kuorolaiset suhtautuvat viivästykseen älyttömän hyvin. He alkavat muistella vanhoja kuorobiisejä ja harjoitella uusia. Parkkipaikka täyttyy musiikista. Kun taivas alkaa kaataa vettä niskaan, vetävät kuorolaiset sadetakit niskaan ja jakavat sateenvarjoja keskenään.

Kun bussi lopulta saapuu, syntyy toinen ongelma: emme meinaa saada kaikkia laukkuja mahtumaan bussiin. Huoli nuorten keskuudessa kasvaa. Pelko siitä, etteivät laukut mahdu matkaan, ja bussin tunkkainen ilma saa joukkomme otsat rypistymään. Voxilaiset kuitenkin selviävät tästäkin alamäestä toisiinsa tukeutuen. Joku keksii aloittaa ponileikin. Piirileikki leikitään monta kertaa niin amerikkalaisella kuin ruotsalaisellakin variaatiolla ja kun leikit on leikitty, laukut on saatu jo pakattua bussiin ja matka kohti Goudaa alkaa.





Alkuperäisen aikataulun mukaan meidän piti olla Goudassa kello 15, saavumme sinne vasta viiden jälkeen. Meiltä jää siis välistä esimerkiksi kaupunkikierros, joten ehdimme nähdä kauniista hollantilaisesta kaupungista vain vähän. Pienikin pala tätä kaupunkia on näkemisen arvoinen: keväinen iltapäiväaurinko saa kanaalin välkkymään ja maalaa viehättävät kivitalot kanaalin varsilla lämpimän kellertäviksi.






Pikaisen kierroksen jälkeen pääsemme heti isäntäkuoromme johtajan isän valmistamalle päivälliselle. Isäntäkuoromme Out Of The Blue on muutenkin äärimmäisen vieraanvarainen. He auttavat meitä raahaamaan tavaroitamme ympäri Goudan kulttuuritaloa, järjestävät huoltajille pukujensilityspisteen, opastavat meitä ympäri rakennusta. Out Of The Bluen työpanoksen ansiosta kuorolaiset saavat hetken hengähtää ja keskittyä olennaiseen ennen kuin he säntäävät pukujen vaihtoon ja harjoituksiin. 





Voxi saa tänään esiintyä täydelle salille. Konsertti on monipuolinen niin Voxin ohjelmiston kuin kahden esiintyvän kuoronkin osalta. Out Of The Blue laulaa popmusiikkia, jota ei yleensä Vox Aurean ohjelmistosta löydy. Tästä konsertista löytyi siis varmasti jokaiselle kuulijalle jotakin. Hankalasta päivästä ja salin armottomasta akustiikasta huolimatta Voxi ja isäntäkuoro esittää konsertin, joka villitsee yleisön raikuviin aplodeihin.




  Uupuneet kuorolaiset pääsevät vihdoin majoitusperheisiinsä viimeistään puoli yhdentoista aikaan. Hektisen päivän päätteeksi todetaan, ettei kellään ole ollut aikaa ostaa kaupungin mukaan nimettyä Gouda-juustoa, mutta kuvia juustokaupoista löytyy kyllä.



Tästä piti tulla aivan normaali päivä. Asioita menikin pieleen ja aikataulut menivät uusiksi. Kaikki kääntyi kuitenkin lopulta parhain päin, mistä saamme kiittää voxilaisia ja tukijoukkojamme. Päivästä ei tullut normaali, mutta se osoitti jälleen porukkamme sitkeyden.

11. huhtikuuta 2019

Euroopan historian talo ja parlamentti

Eurooppakoulun portista sujahtaa sisään lapsia tasaiseen tahtiin. Tänään koululaisille tuttujen kasvojen seassa vilisee myös uusia kasvoja: viitisenkymmentä jyväskyläläistä kuorolaista kulkee heidän joukossaan. Alakoulun suomalaisilla oppilailla on muutenkin erityinen aamu: tavallisen oppitunnin sijasta he aloittavat aamunsa Vox Aurean vetämällä äänenavauksella ja pienimuotoisella esityksellä.

Eurooppakoululaiset eivät ole ainoita, joilta jää aamun oppitunti välistä. Heidän kanssaan aikaa viettävät kuorolaiset ovat kiertueensa takia anoneet kokonaisen viikon vapaata kouluiltaan. Kotipuolessa opettajat ovat päästäneet lapset reissuun mielellään, mikä on ollut todella hienoa. He tietävät, että tällainen matka opettaa omalla tavallaan nuorille todella paljon.

Alakoululaiset joutuvat kuitenkin jäämään koululle kun Voxi lähtee harjoiteltuaan koululla tutkimaan kaupunkia. Busseista, metroista ja kävelymatkoista selvittyään kuorolaiset löytävät itsensä Brysselin merimieskirkolta, jossa meitä jo odottaakin lounas ja vieraileva tähtemme Tapio Litmanen, meidän Konstan isä. Vaikka lähdimmekin Suomesta pari päivää siten, on ihmeellisen lohdullista nähdä seinillä roikkuvat Marimekon ryijyt ja muumitaulut, kaupan hyllyllä makoilevat Fazerin suklaalevyt ja ylähyllyllä vappua odottelevat simapullot. Kirkon pappi kertookin, että heidän kirkkonsa on tärkeä henkireikä monille Brysselissä asuville suomalaisille. Monella kirkon työntekijällä valuu kyynel jos toinenkin Voxin laulaessa heille suomeksi luonaasta kiittääkseen.

Merimieskirkolta ei ole pitkä matka Euroopan historian talolle. Olemmekin ruokailun jälkeen talolla vähän liiankin pian ja joudumme odottelemaan talon ulkopuolella ennen kuin pääsemme sisälle katsomaan museota. Aika kuluu nopeasti viereisessä puistossa hanhea uhittelevan joutsenen pörhistelyä seuraten ja ryhmäkuvia nappaillen. Taivas on harmaa, mutta ilma on lämmin eivätkä sadepisaratkaan viitsi häiritä kuorolaisten iltapäivää.



Talosta löytyvä museo on odottamisen arvoinen. Jokainen vierailija saa tabletin ja siihen kiinnitettävät kuulokkeet. Tabletilta löytyy museo-opastus kaikilla Euroopan virallisilla kielillä, joten voimme valita opastuksen kieleksi suomen. Laite myös tunnistaa, missä kohtaa museota ollaan ja sen mukaan tarjoaa tietopaketteja laajemmista kokonaisuuksista ja yksittäisistä esillä olevista tavaroista. Niinpä porukkamme voi hajaantua ja tutkia museota omassa tahdissaan keskittyen niihin asioihin, jotka heitä kiinnostavat.

Siinä paikassa olisi voinut viettää kokonaisen päivän. Tutkittavaa oli kuudessa laajassa kerroksessa ja tabletille tallennettu materiaali oli niin mielenkiintoista, että kaikilta jäi suuri osa museosta kokematta. Poistumme Euroopan historian talosta haikein mielin, kuitenkin innoissamme seuraavasta kohteesta: Euroopan parlamentista.


Odotamme tutun puiston edessä Janiika Vilkunaa. Janiika on vanha voxilainen, joka nykyisin työskentelee Euroopan parlamentissa europarlamentaarikko Henna Virkkusen avustajana ja viestintäkoordinaattorina. Häntä saamme kiittää tästä upeasta mahdollisuudesta. Janiika saapuu talolle suupielet korvissa ja johdattaa meidät Euroopan parlamantille meitä jo kiehtoneen puistoalueen läpi. Hiekoitetun polun varrella kukkivien kirsikkapuuiden takana häämöttää korkea, kiiltävä talo pyöristettyine kulminen. Kävelemme turvatarkastuksen läpi sisälle taloon, jossa niin monet tärkeät päätökset tehdään.





Meidät ohjataan luentosaliin, jossa Henna Virkkunen kertoo meille Euroopan unionista, sen toimintatavoista ja päätöksistä, joita parlamentaarikot tekevät. Hän valaisee meille esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevien päätösten tekoprosessia ja Brexitin vaikutuksia Iso-Britanniaan ja EU:iin. Kuorolaisten esitettyä kysymyksensä europarlamentaarikolle, siirrymme hisseillä ylempään kerrokseen, josta löydämme kuuluisan täysistuntosalin. Näemme salin kaarevine pöytineen, 28 kääntäjän koppia, liput salin edessä. Virkkunen kertoo meille vielä salista, omasta työstään EU:ssa ja vastaa viimeisiin kysymyksiin ennen kuin kierroksemme päättyy. Palaamme luentosaliin, jossa Laura vetää kuorolaisille äänenavauksen ennen ainutlaatuisen keikan alkamista.



Voxi esiintyy Euroopan parlamentin aulassa. Lorulailee, Like Me ja muut tutut kappaleet soivat vierailijoiden, parlamentaarikkojen ja muiden työntekijöiden pysähtyessä kuntelemaan. Osa pystyy kuuntelemaan vain hetken kierroksensa jatkumisen takia, mutta lähtiessään he vilkuilevat taakseen, hidastelevat kuullakseen mahdollisimman paljon. Paikan päällä ei ole valtavasti väkeä, mutta yleisömme on suurempi kuin miltä se näyttää. Keikka nimittäin striimataan Euroopan parlamentin someen.  

Keikan loppupuolella entiset kuorolaiset kutsutaan lavalle; Janiika saa muistinvirkistukseksi nuotin kuoron sovituksiin Finlandiasta ja Somewhere over the Rainbow’sta ja pääsee lavalle mykyisten ja vanhojen kuorolaisten kanssa. 
Kuorolaiset ovat päivän päätteeksi aivan puhki, mutta monia kokemuksia rikkaampia. Nyt he pääsevät viettämään viimeistä iltaa isäntäperheittensä kanssa. Kuorolaiset vilisevät ulos Euroopan parlamentista tietäen monia asioita, jotka olisivat koulun penkillä istuessa jääneet oppimatta.


Pahoittelut blogien myöhästymisestä! Myöhästymiselle on hyvä syy, josta kerron lisää seuraavassa postauksessa. Jos kaipaat realiaikaisempaa tietoa kuoromme liikkeistä Euroopassa, käy seuraamassa meitä somessa:
Jos kaipaat lisää tietoa kuorostamme, voit vierailla nettiisvuillamme osoitteessa
http://voxaurea.fi/index.html

9. huhtikuuta 2019

Brysselin Soitinmuseossa soi

7.4.2019
Brysselin Soitinmuseo katselee ylpeänä Brysselin kaupunkia. Kun 1877 vuonna tavarataloksi rakennettu talo kääntää katsettaan hieman oikealle, sille aukeaa mieletön näkymä Mont des Arts -puiston yli, kaupunkiin ja sen kattoihin. Siltä jää juuri ja juuri katoilta piiloon monia Brysselin kuuluisimmista nähtävyyksistä, kuten Manneken Pis ja Grand Place, mutta se ei sitä haittaa. Maisema on silti kaunis. Hyvän sijaintinsa ansiosta museo on tottunut näkemään tuhansia ihmisiä päivittäin, mutta tänä sunnuntaina se näkee jotain, joka jää sen mieleen pitkäksi aikaa. 


Hieman ennen kello yhtä keskipäivän tienoilla alkaa museon ohi kulkevasta massasta erottua ihmisiä värikkäissä mekoissa ja puvuissa. On kuin modernin keskustan vilskeen keskelle olisi putkahtanut muistoja menneisyydestä. Villaan ja pellavaan pukeutuneet nuoret kipittävät etuoven ohi viereiselle kujalle, jolta löytyy esiintyjien ja henkilökunnan sisäänkäynti rakennukseen.





Rakennuksen viidennestä kerroksesta löytyy konserttisali, jonne kauniita kansallispukuja kantava kuoro kokoontuu. Laulajat avaavat äänensä, käyvät läpi tulevan konsertin laulut, asetelmat ja koreografiat huoltajatiimin silittäessä viimeisiä essuja ja paitojen hihoja. Kun äänet ovat auki ja konsertin kuviot selvät, kiirehtivät kuorolaiset letittämään toistensa hiuksia ja viimeistelemään ulkoasujaan. Pian he hiljentyvätkin jo keskityspiiriin, jossa kuoronjohtaja-Sanna palauttaa kuorolaisten mieliin tärkeimmät konsertissa muistettavat asiat ja tsemppaa kaikkia nauttimaan esiintymisestä. Kun perinteinen ”Itketetään niitä!” on kajautettu, kuorolaiset asettuvat avauskappaleen ’Lorulailee’ järjestykseen. Tunnelma on keskittyneen innostunut, kun ovi saliin aukeaa päästäen ensimmäiset voxilaiset lavalle.





Monipuolinen konserttiohjelmisto näyttää Vox Aurean monipuolisuuden. Suomalainen ja eteläafrikkalainen kansanmusiikki, modernit kuoroteokset ja gospel sulautuvat luontevasti yhdeksi konsertiksi, josta löytyy varmasti kaikille jotain. Konsertti sekä haastaa kuulijaansa Jaakobin poikien kaltaisen modernin musiikin osalta, puhumattakaan Helmin vaikuttavasti esittämän itkuvirren osalta, että tuo uutta energiaa kuulijoille tuttuihin biiseihin, kuten esimerkiksi ’Somewhere over the Rainbow’ ja ’Poinnçoneur des Lillas’. Lähinnä kuorolaisten isäntäperheistä koostuva yleisö tulee silmät loistaen kiittelemään Sannaa ja kuorolaisia konsertista. Monet eivät olleet aikaisemmin tajunneet, miten hyvä kuoro heillä olikaan vieraana tai että kuoromusiikki voi olla niin mahtavaa kuin mitä Voxi osoitti sen olevan. Brysselin Soitinmuseokin myhäilee tyytyväisenä, tällaista konserttia se ei ole eläessään päässyt todistamaan.







Siksi onkin haikeaa, kun kuoro jättää rakennuksen. Museo katsoo kurolaisten perään, kun suurin osa heistä viilettää isäntäperheineen kohti kaupungin keskustaa. Se arvaa, että suomesta tulleiden vieraiden iltapäivään voisi kuulua esimerkiksi belgialaisten vohveleiden syöntiä ja nähtävyyksien tutkiskelua. Tyytyväisenä mielenkiintosesta päivästä vanha tavaratalo jää pohtimaan näkemäänsä ja kuulemaansa kiitollisena uudesta kokemuksesta.








8. huhtikuuta 2019

Matka alkaa lennokkaasti




6.4.2019
Joukko mustiin huppareihin sonnustautuneita hahmoja kokoontuu aamuyöllä Hippoksen alakulmalle. Matkalaukkujen pyörät rahisevat hiekoitetulla tiellä, huppupäät kuiskuttavat keskenään, tasaisin väliajoin joku purskahtaa kirkkaaseen nauruun rikkoen yön hiljaisuuden. Koha se alkaa, Vox Aurea-kuoron matka kohti keväistä Keski-Eurooppaa.

Kun on laskettu, että paikalla on 53 laulajaa, 5 huoltajaa, yksi äänenmuodostaja ja yksi kuoronjohtaja, ja kuoron perinteinen läksiäislaulu Somewhere Over the Rainbow on laulettu, kuljettaja-Ville sulkee ovet ja ottaa suunnan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Kolmisen tuntia myöhemmin unenpöpperöinen joukko on turvallisesti lentokentällä kiinnittelemässä lipukkeita matkalaukkuihinsa. Voxilaiset toimivat tapansa mukaan sekä ripeästi että kärsivällisesti ruuhkaisella lentokentällä ja koko joukko onkin portilla 31E juuri ajallaan.

Portilla koemme jo ensimmäisen iloisen tapaamisen: sattumalta lentokoneen lähtöä on kanssamme odottamassa erään isäntäperheemme isä! Hän tunnistaa Voxin paitojemme ja huppareidemme logosta ja tulee tervehtimään meitä leveästi hymyillen. Jo tässä vaiheessa tunnemme olevamme tervetulleita Brysseliin ja innostus matkasta kasvaa entisestään.

Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen pääsemme vihdoin koneeseen ja yllätymme positiivisesti. Tavallisen Euroopan lennoilla käytetyn koneen sijasta pääsimme lentämään mannertenvälisillä lennoilla käytetyllä, Marimekon Pikku Kivi -kuosilla koristettu Airbus. Lentomatka kuluu suurimmalla osalla matkustajista viihdejärjestelmän antimista nauttien. Jokaisella matkustajalla oli oma ruutu, joista pystyy katsomaan elokuvia ja sarjoja, kuuntelemaan musiikkia ja seuraamaan matkan kulkua. Koneen henkilökunta on todella ystävällistä, he ovat valtavan ylpeitä koneestaan. Kaiken tämän ansiosta lentomatkamme on oikein rentouttava, hyvä alku kiertueemme ensimmäiselle päivälle. 

Lentomatkan jälkeen koemme seuraavan, entistäkin iloisemman kohtaamisen: Niutasen perhe odottaa meitä lentokentällä. Niutasen 75% voxilainen superperhe järjesti meille majoitukset, esiintymispaikat, vierailut nähtävyyksissä, opastuksen ja vaikka mitä muuta. Perheen äiti Riina ja lapset Vilma ja Lauri kuljettavat 60 päistä joukkiota ammattimaisesti halki Brysselin asuin alueiden, vilkkaan keskustan ja ruuhkaisten metroasemien. 




Ensimmäinen pysähdys on Eurooppakoululla, jonne jätämme ylimääräiset tavaramme turvaan kierrostemme ajaksi. Koululla on erittäin tarkat turvatoimet. Koulua ympäröivät korkeat aidat, eikä sen alueelle päässyt ohittamatta kopistaan vartioivaa vartijaa. Brysselissä ollaan yleisestikin hyvin tarkkoja turvallisuuden suhteen. Moniin arkisiinkin paikkoihin pääsee vain henkilöllisyystodistusta näyttämällä. Jätämme siis hyvillä mielin tavaramme koululle ja matka jatkuu.



Eurooppakoululta matkaamme busseilla ja metrolla Brysselin keskustaan Carpe Diem -ravintolaan. Syötyämme täyttävän lounaan, hyppäämme jälleen metroon, joka vie meidät eräälle Belgian tunnetuimmista nähtävyyksistä; vierailemme 102 metriä korkeassa Atomiumissa. Kuorolaiset saavat kulkea vapaasti monumentissa ihastelemassa rakennuksen eri huoneita ja ympäristöä. Maailmannäyttelyä varten rakennetun monumentin palloista löytyy mm. näköalatasanne, josta näki koko kaupungin, näyttely rakennuksen historiasta ja vierailevana näyttelynä musiikkia ja valotaidetta yhdistelevä teos. Monet jäävät jälkimmäiseen istumaan oikein toviksi, seinillä ja huoneen katosta roikkuvassa pallossa virtaavien valojen leikkiä olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Valotaide koristaa myös palloja yhdistävien putkien sisäpintoja, niitä ihastelemme liukuportaissa viilettäessämme.






Viiletyksen ja ihastelun jälkeen matkalaiset ovat väsyneitä mutta tyytyväisiä. Vielä viimeisen hektisen metro- ja bussimatkan jälkeen pääsemme takaisin Eurooppa-koululle, jossa isäntäperheet jo odottavat suupielet korvissa vierailijoitaan. Kuorolaiset lähtevät isäntäperheidensä mukaan ja viettävät mukavan iltapäivän, osa kaupunkia tutkiskellen, osa majapaikoissaan rentoutuen. Päivän päätteeksi kenenkään ei tarvitse odottaa unta pitkään ja tunnelma on positiivinen. Tämä päivä oli loistava aloitus kiertueelle.




Hei, kiitos kun luitte ensimmäisen blogipostaukseni! Tällä reissulla teille bloggailee Kamilla Mäntynen, entinen voxilainen, jolle tuli niin kova ikävä Voxia oltuaan sieltä vuoden poissa, että hänen oli pakko lähteä huoltajaksi matkalle ikävää lievittääkseen. Pyrin postaamaan kunkin päivän päivityksen viimeistään seuraavan vuorokauden kuluessa. Vox Aurean matkaa voi seurata myös facebookissa https://m.facebook.com/VoxAureaFIN/ ja instagramissa https://instagram.com/voxaureafin?utm_source=ig_profile_share&igshid=pd6m7ns4fhbk . Käykää myös ihmeessä tutustumassa nettisivuihimme osoitteessa http://voxaurea.fi/index.html .

14. toukokuuta 2018

Lähtöpäivä - Schlusskonzert (Final concert)

"Tiesitkö jo tämän Sveitsistä" - OSA 2/2:  
Sveitsi koostuu 26 kantonista, joissa kaikissa on omia hallintoelimiään ja jotka ovat kaikki omanlaisiaan "minisveitsejä".



No, nytpähän tiedät. 


Sunnuntain äitienpäivään noustiin vielä kerran isäntäperheistä. Jäljellä oli enää koko festivaalin annin kokoava iso päätöskonsertti:


Ote ohjelmasta:

All festival choirs bid their farewell with their favourite piece and sing togehter with the audience. 


 ...Tähän väliin otteita Saaran ja Kamillan Basel-vlogista:




Päätöskonsertin ensimmäisen puoliajan Voxilaiset saivat nauttia muiden esityksistä katsomossa. Toisella puoliajalla, tunteikkaan valmistautumisen jälkeen oli vuoro laulaa tämän festivaaliviikon viimeinen kappale, Pato.


(Tällä kertaa on tyytyminen valokuviin konsertin videokuvauskiellon johdosta.)

Voxilaiset saivat aikaan aplodi- ja kannustushuutomyrskyn jo lavalle saapuessaan. Ja me huoltajat aloimme kaivaa nenäliinoja esiin... Pato soi taas raikkaana ja kosketti selvästi loppuunmyydyn konserttisalin yleisöä. Upea päätös.

Koko konsertin lopetti festivaalien teemalaulu "Music is everywhere", kaikkien kuorojen ja yleisön yhteislauluna. Poikkeuksellisen yhteisöllinen fiilis tuntui täyttävän koko salin.


Bussi odotti jo pihalla, mutta sitä ennen...
"Somewhere, over the rainbow..."
 Huikeat oppaamme, super-energinen Filip ja tunnollinen Claudia sekä hänen miehensä saivat ansaitsemansa kehut ja kiitokset. 

Väsyneen mutta onnellisen Vox Aurean kotimatka sai alkaa. 

Lentokentällä huoltajatiimimme Laura, Rida, Nina, Antti ja Hanna asettui "promokuvaan".
Matkanjohtajamme Hanna sai meidän kaikkien varauksettoman ihailun ja arvostuksen urakastaan. Ei olisi voinut parempaa ihmistä löytyä tähän vaativaan tehtävään. Ja koko tiimillä oli hienoa ottaa kaikki matkan haasteet vastaan. Tuntui että täydensimme toisiamme. Kaikesta selvittiin ja kivaa oli!
...Kuvaan mukaan vielä Sanna ja Inari.


Ennen koneeseen nousua Vox lauloi ensin äideille ja sitten kaikille:

Muutaman tunnin päästä koneemme laskeutui Helsinkiin. Parilla voxilaisella oli jo kiire jatkoyhteyksiin, koska pääsykokeet odottivat seuraavana aamuna. Muut kantoivat laukkunsa bussiin ja matka kohti kotia sai alkaa. 

Samalla mielen valtasi epätodellinen olo. Missä ihmeellisessä maailmassa me olimme viimeiset kuusi päivää? Näimmekö me samaa unta? Olimme kuin kuplassa, totesi moni. Harvoin elämä on näin intensiivistä, jatkuvaa hetkessä elämistä. Kotimatkalla olo oli yhtäaikaa haikea ja valtavan kiitollinen siitä, että saamme kaikki olla tavallamme osa tätä Voxin ihmettä.



ps. Tällaiset matkat luovat mahdollisuuden suurille oivalluksille ja ihmisenä kasvamiselle. Mitä siis opimme? No sen, että "kannattaa shoppailla kansallispuvuissa!". Voxilaisista tuli Baselissa pikku-julkkiksia. Tästä seurasi se, että kun tunnistettavassa esiintymisasussa astui kauppaan, sai erityiskohtelua. Näillä mennään.