2. toukokuuta 2023

Kotiinpaluu ja jälkimietteitä

Voxin reissukupla on ihmeellinen: se imaisee sisäänsä ja kuljettaa sadunomaisessa tunnelmassa läpi maailman melskeiden – ja lopulta siitä on irtauduttava. Tämä reissu vietiin loppuun ajamalla bussilla öisen Englannin halki Lontoon Gatwickin lentokentälle, siellä uneliaasti turvatarkastusten läpi portille, Finnairin siivin keväisen kirpeään Helsinkiin ja bussilla nelostietä Mäntsälän Juustoportin kautta kotoiseen Jyväskylään ja Agoralle, jossa kuorolaisten kotiväki odotteli. Bussin tyhjennyksen jälkeen oli aika laulaa parhaille tukijoukoillemme Over the Rainbow.

Over the Rainbow vastassa olleelle kotiväelle.

Kotiväelle oli näytettäväksi palkintopysti sekä kolme diplomia kilpailuista. Diplomit kertovat pistemäärät ja niiden sisäsivuilta löytyi myös tuomareiden tarkemmat arviot osa-alueittain kustakin kilpailukappaleesta. Arvioitavat osa-alueet ovat siis puhtaus, äänen laatu, uskollisuus kirjoitetulle nuotille (fidelity to the score) sekä yleinen taiteellinen taso. Pisteet annetaan Musica Mundi -standardin mukaan siten, että hopeiseen diplomiin oikeuttavat pisteet 11-20 ja kultaiseen 21-30. Voxin saavuttamat 26,36 pistettä rytmimusiikkisarjassa olivat siis lähellä maksimia ja samalla koko kilpailun korkein pistemäärä!

Rytmimusiikkisarjan diplomi.

Huono tulos ei ollut myöskään kirkkomusiikkisarjassa saavutettu 17 pistettä, jota voidaan pitää ”vahvana hopeatuloksena”. Ilmeni myös, että kirkkomusiikkisarjan tuomarit olivat keskenään eri linjoilla Voxin äänen laadusta ja uskollisuudesta nuottikirjoitukselle. Osa olisi pitänyt Voxia näiden tekijöiden osalta kultaisena, osa hopeisena. Tämähän toki kuuluu arvostelulajeihin.


Nuorisokuorosarjan kultadiplomi.


Kirkkomusiikkisarjan hopeadiplomi.

Mutta kuten sanottua, kuorokilpailu on paljon muutakin kuin suoritusten arviointia ja palkintoja. Tärkeää on laulajien valmistautuminen ja sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen, toisten kuorojen kannustaminen ja heidän onnistumisistaan yhdessä iloitseminen, yhteistyö yli rajojen sekä ymmärryksen lisääntyminen musiikin moninaisuudesta, eri kulttuureista, ihmisyydestä ylipäänsä. Kuorokilpailuihin ei mennä laulamaan toisia kuoroja vastaan vaan yhdessä heidän kanssaan.

Palkintopysti ja diplomit voidaan laittaa vitriiniin, mutta lisäksi on muistoja, jotka täytyy kokea ja elää ja jotka säilyvät verkkokalvoilla ja tunnemuistissa. Kuten esimerkiksi voxilaisten ja Cornwallin kuoron laulut ja ponileikit kisavedon jälkeen Albemarle Music Centerin pihalla. Tai voxilaisten ja Tygerbergin lapsikuoron eteläafrikkalaisten laulujen sessio workshopin jälkeen. Tai kansallispukujen meri City Hallin tanssilattialla. Ja niin edelleen.


Nyt on aika sulkea blogi ja kiittää kaikkia mukana kulkeneita. On jälleen todettava, että on ilo ja kunnia olla osa Voxin kuoroperhettä ja nähdä ja kokea Vox-ihme kerran toisensa jälkeen.


Veli-Matti Salminen


1. toukokuuta 2023

Kultaa, hopeaa ja loistavat loppubileet

(Varoitus: pitkä postaus!)

Viimeinen kisapäivä oli tunne- ja tapahtumarikas monin eri tavoin, mutta lähdetäänpä kerimään päivän tapahtumia takaperoisessa järjestyksessä ja kerrotaan ensimmäisenä kisauutiset, jotka lähetettiin heti viime yönä kotiväen Whatsappiin ja Voxin some-kanaville: 

  • Voitto tuli rytmimusiikkisarjassa (pop/jazz/gospel) huipputuloksella, yli 26 pistettä!
  • Nuorisokuorosarjassa (G3) Voxi sai myös kultadiplomin ja sijoittui pisteissä toiseksi. Voiton vei tiukalla marginaalilla mutta ansaitusti upea Farnham Youth Choir, jonka kanssa vaihdeltiin puolin ja toisin tsemppauksia pitkin kuorokilpailua.
  • Kirkkomusiikkisarjassa Voxi sai hopeisen diplomin. Sarjassa oli monta erittäin tasokasta kuoroa, ja voitto meni oikeaan osoitteeseen Southern Spirit Singers -kuorolle, jonka kisaesityksen saimmekin kuulla lauantaina oman kisavedon jälkeen. Iloksemme myös eteläafrikkalainen Tygerberg Children’s Choir pärjäsi kirkkomusiikkisarjassa hienosti sijoittuen toiseksi.

Sanna, pysti ja voxilaiset Hull City Hallin edustalla.

Kisatulosten ja sijoitusten ohella kuorokilpailu on paljon, paljon muutakin, ja se saatiin kokea täysipainoisesti tunteikkaan sunnuntaipäivän aikana. Kuorojen kohtaaminen ja spontaani ystävystyminen, jaettu laulu ja toinen toisensa kannustaminen, riehakkaat ponileikit, voitontanssit ja ilon kyynelet, joita kuorojen kanssa koettiin, ovat kokemuksia täysin vertaansa vailla. Enkä olisi vielä sunnuntaiaamuna Voxin aamuharjoituksia Hull City Hallissa seuratessani arvannut, että illalla tanssisin tuolilla samaisessa salissa kuvaten videolle kuorolaisten tanssia Bruno Marsin soidessa ja värivalojen välkkyessä. Mutta miten tähän päädyttiin? Lähdetäänpä aamusta.

Soundcheck nuorisokuorosarjan kisaan Albemarle Music Centerissä.

Nuorisokuorojen sarjan (G2, youth choirs of equal voices) soundcheck oli aikataulutettu jo kymmeneksi, joten voxilaiset piti saada ajoissa aamiaiselta liikkeelle, kansallispukujen vaihtoon ja aamulämmittelyyn, jotta ehdittäisiin kisapaikkaan Albemarle Music Centeriin. Ajoissa ehdittiin – huomataksemme, että aikataulu olikin muutettu ja Voxin äänitsekkaus olisi myöhemmin. Järjestäjät liikuttelivat kuitenkin neljää paikalla kisaavaa kuoroa näppärästi paikoista toiseen, jotta valmistautumisaikaa backstagelle jäi. Aina kuorojen kulkiessa toistensa ohi syntyi aplodimyrsky ja toivoteltiin puolin ja toisin ”good luck to the competition!” Erityinen kipinä syttyi voxilaisten ja eteläenglantilaisen Cornwall Youth Choirin välillä – kuoro, joka oli tuttu jo rytmimusiikkisarjasta ja jonka välitön energia ja into oli täyttänyt koko lavan.

Valmistautuminen kisavetoon.

Nuorisokuorojen sarjassa Voxin vuoro oli tällä kertaa ensimmäisenä. Muut kuorot olivat englantilainen Farnham Youth Choir, joka oli tuttu jo kirkkomusiikkisarjasta, sekä turkkilainen FMV Isik & Ayazaga Isik & Ispartakule Isik High School Choir. Cornwallin nuorisokuoro esiintyi näiden kolmen jälkeen, tosin eri kategoriassa (G3, youth choirs of mixed voices).

Voxin kisaveto alkoi Eric Tuanin herkällä sävellyksellä Abuelita says goodbye, jossa isoäiti jättää hyvästit lapsenlapselle. Sävellys on osa Crossings-teosta, joka käsittelee pakolaisuutta ja rajoja eri näkökulmista. Abuelitan tunnemaisema sopraanosooloineen on lähes pakahduttava ja nostatti nytkin kyynelet silmiin. Tästä siirryttiin karnevalistisen kaoottiseen Kiire-teokseen, jonka Tomi Räisänen sävelsi Voxin kantaesitettäväksi Sulasolin laulujuhlien sävellyskilpailuun. Kenkien, avainten ja bussiaikataulujen etsiminen lomittuivat tarkasti etenevään ”Kiire, kiire” -laulantaan, ja Voxi osoitti jälleen kykynsä tehdä lavalla viihdettä säilyttäen samalla kuitenkin laulun fokuksen. 


"Kiire - moido!"

Like Me

Toinen yleisöä naurattava lavakoreografian riemujuhla oli Sanna Salmisen ”kännykkäbiisi” Like Me, jossa yleisö ensin huvittui puhelintaan vilkuilevista kuorolaisista. Kun kuorolaiset kysyivät: ”How do I feel?” ja katsoivat toisten ottamia kuvia, sekoittui huvitukseen myös yksinäisyyden ja epävarmuuden sävyjä. Kisaveto päätettiin Mari Kaasisen sovittaman kansanlaulun Käppeen säveliin. Akkojen paha ajatus vyöryi tutulla räiskynnällä kohti yleisöä ja piti otteessaan loppuun asti.

Voxilaiset saivat jäädä katsomaan loput kisaesitykset saliin, minkä jälkeen poistuttiin musiikkikeskuksen pihalle helpottuneina ja onnellisina kisaurakan päätyttyä. Oli aika laulaa myös kiitoslaulu mukanamme kulkeneelle kisaoppaalle Marylle ja hänen puolisolleen Dannylle, jotka olivat huolehtineet kuorosta valtavalla lämmöllä koko festivaalin ajan, auttaen kaikessa mahdollisessa suunnistamisesta apteekkireissuihin. Kisarupeaman jälkeen tunteet olivat pinnassa ja Over the Rainbow nostatti kyynelet sekä Maryn että kuorolaisten silmiin.


Kisaveto ohi!

Laulu Mary-oppaalle ja Dannylle

Huoltajien suunnitelmissa oli ehkä siirtyminen lounaalle heti kisan jälkeen, mutta voxilaisten ja Cornwall Youth Choirin minglaus oli edennyt jo siihen pisteeseen, että paikalta ei voitu poistua ilman yhteiskuvia, yhteisiä lauluja ja ponileikkiä. Kuorolaisten riehakkuus ja energia tarttui, eikä tätä iloa voinut keskeyttää. Cornwallin mustavalkoinen lippukin tarttui voxilaisille matkaan. Lähtiessä huudettiin ”We love you!” ja toivottiin, että tavataan pian uudelleen. Voxilaisten seuraava kysymys huoltajille oli odotetusti se, milloin lähdetään Cornwalliin tai heidät saadaan meille Jyväskylään!

Voxilaiset ja Cornwall Youth Choir.

"Run, run, run, my baby..."

Kansallispukujen vaihdon jälkeen päästiin viimein syömään. Lounaalla purettiin tuntemuksia kilpailusta ja otettiin some-seurantaan uusia kuorokavereita. Kuorolaisten kysymykseen ”miten ystävyyskuoroksi ruvetaan?” oli helppo vastata: tekemällä noin kuten te teitte cornwallilaisten kanssa! Lauletaan ja hassutellaan yhdessä, seurataan toisiamme somessa ja vaihdetaan yhteystietoja, sitten ehkä käydään jossakin vaiheessa kuorovierailulla.

Iltapäivään oli kisajärjestäjien puolesta mahdutettu vielä workshop Mat Wrightin ja Barnsley Youth Choirin johdolla, tarkoituksena harjoitella samalla iltaa varten yhteisbiisit, joista tosin toinen jäi lopulta pois ohjelmasta. Voxilaisilla oli sitten edessä vielä yksi kansallispukujen vaihto iltaa varten, koska päättäjäiskonserttiin oli syytä mennä edustusasussa, vaikka kuorojen omia esityksiä ei ohjelmassa olisikaan.

Pitkän päivän päätteeksi odotettu päättäjäiskonsertti Hull City Hallissa alkoi hyvässä nosteessa. Kuorot heiluttelivat omien maidensa lippuja (cornwallilaiset ystävämme tietenkin mustavalkoista lippuaan) ja ilma alkoi väreillä varsin riehakasta kisameininkiä. Cornwallin kuorolaiset istuivat sopivasti voxilaisten takana. Tämä porukka nimittäin osaisi bilettää, kun sen aika olisi!

Voxilaiset paikalla päätösjuhlassa!

Illan avasi All For One -kuoro, joka sai heti ensimmäisessä vedossa koko salin taputtamaan mukana ja heiluttamaan kännyköidensä valoja. Ilma oli oikeastaan niin sähköinen, että pienimmästäkin kipinästä sali räjähti huutoihin ja aplodeihin. Sellaiseksi kelpasi myös Hullin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tervehdyspuheenvuoro! Barnsley Youth Choirin johtama Africa nostatti kaikki kuorot laulamaan yhdessä opittuja stemmoja. Ja sitten alkoi olla palkintojenjaon vuoro.

Palkintojenjaon aluksi kaiuttimista kajahti soimaan Queenin We are the Champions, johon koko sali pian yhtyi kädet toisiinsa liitettyinä. Loistava veto järjestäjiltä muistuttaa, että kaikki mukana olevat kuorot olivat voittajia ja kaikki oikeastaan olimme yhteisen palkinnon ääressä, tässä ja nyt, kun saimme tehdä sitä mitä rakastamme.

Kuoronjohtajat valmiiina palkintojen jakoon.

Palkintojen jakoa varten kaikkien kuorojen johtajat kutsuttiin lavalle ja heille ojennettiin kuorojen saamat kunniakirjat, kisasarjojen voittajille lisäksi lasista ja puusta tehdyt pokaalit, joiden veneteema symboloi vapautta, kestävyyttä ja yhdessä matkustamista. Voxilaiset kiljuivat innosta jo nuorisokuorosarjan palkintoja jaettaessa, antaen ansaitut suosionosoitukset sarjan voittajalle Farnham Youth Choirille. 

Rytmimusiikkisarjan palkintosijoja lueteltaessa sitten nimiä kuului toisensa perään, mutta ei vielä Voxin nimeä. Kuorolaiset tarttuivat toisiaan käsistä ja alkoi kuulua epäuskoista supatusta: ”Voitettiinks me?” Ja niinhän siinä kävi, että kun kaikki muut sarjan kuorot oli jo mainittu, jäi vielä viimeinen ilmoitus: ”The winner is, with 26,36 points and a golden diploma… VOX AUREA!”

"Voitettiinks me?"

Riemunkiljunta, itku ja halaukset täyttivät sen kulman, jossa voxilaiset istuivat. Takana Cornwallin kuoro tietenkin buustasi Voxin iloa entisestään. Sanna kävi hakemassa pokaalin tuomaristolta ja itse yritin sekavin tunnelmin saada napattua jollakin järkevällä tavalla kuvia ja videoita tapahtuneesta.

Mat Wright ja Sanna diplomiposeerauksessa.

Vielä kuunneltiin muiden ohessa kirkkomusiikkisarjan tulokset (sieltä siis Voxille hopeinen diplomi melko hyvin pistein) ja päästiin vielä hurraamaan Cornwall Youth Choirille, joka sai ansaitusti kilpailun erityispalkinnon ympäristötietoisuuden edistämisestä kuorolaulun välityksellä. Erittäin tärkeä palkintoaihe, joka toivottavasti on jatkossakin kuorokilpailujen valikoimassa mukana.

Kun tulokset oli julkistettu, alkoivat bileet. Eikä siis puhuta mistä tahansa bileistä, vaan värivalojen ja savukoneiden tahdittamasta spektaakkelista historiallisessa Hull City Hallissa, jonka käytävät täyttyivät hetkessä tanssivista kuorolaisista. Eikä liene ollut yllätys, että Vox Aurea ja Cornwall Youth Choir muodostivat salin eteen ”pisteen” – ja cornwallilaiset oppivat samalla uuden suomen kielen sanan huutaen mukana ”Piste, piste, piste!”

Party time!

Sanna, pysti ja värivalot.

Sanna toi voxilaisten ihasteltavaksi palkintopystin ja kunniakirjat, mutta tunnelma oli sen verran riehakas, että katsottiin parhaaksi kuljettaa ne vielä turvaan pukuhuoneeseen ja antaa kuorolaisten tanssia energiat ulos. Pikkuhiljaa kuorolaiset alkoivat saapua vaihtamaan kansallispukuja viimeisen kerran pois ja pakkaamaan niitä pukupusseihin. City Hallin juhlatunnelma sykki vielä kaikkien mielessä, mutta tiedossa oli myös se, että hotellissa monia odotti viimeisten tavaroiden pakkaus sekä aamuöinen lähtö bussiin kello yksi. Aikainen lähtö olisi tarpeen, koska Lontoon Gatwickiin oli matkaa ja piti lisäksi varautua ruuhkien aiheuttamiin hidastuksiin.

Kuorolaisten laskeuduttua hotellihuoneisiin huoltajat ja Sanna istahtivat vielä hetkeksi alas ja tutkiskelivat kunniakirjoja sekä pisteytyksiä. Ennen kaikkea ihasteltiin kuorolaisten moninaista venymistä, aitoutta ja heittäytymistä. Myös huoltajatiimin keskinäinen selkääntaputtelu oli tässä vaiheessa kohdallaan. Kiitos siis Päivi, Rida, Antti, Elina, Jaana, Josefiina ja Veli-Matti, ja kiitos Sanna!

Pikainen pakkaus, mahdollisesti joillakin hetki unta, hotellin pakkaamien eväiden mukaan otto, bussin pakkaus ja öinen lähtö Hullista yhden tienoilla onnistui. Hauska sattuma vielä oli se, että bussikuskimme Abdi oli suomalainen! Bussi suuntasi kohti Lontoota ja kuorolaiset sammuivat yksi toisensa jälkeen jonkinlaisille yöunille. Blogisti otti vielä työn alle tiedotteen kirjoittamisen medialle, joten kisamenestyksen raportointi ajoi tällä kertaa ohi blogista. 

Tämä teksti syntyi lentokoneessa Gatwickistä Helsinkiin, ja nyt istutaan siis jo bussissa kohti Jyväskylää. Jälkianalyysiä seuraa, joten pysykää vielä kanavalla!

30. huhtikuuta 2023

Hull, toinen kisapäivä

Aamuinen kävely Hull Minsterille.

Voxin kilpailuesiintyminen kirkkomusiikkisarjassa eli kategoriassa S (sacred) oli ajoitettu aamuun. Normaalin puoli kahdeksan aamupalalla kuorolaisia piti jo ohjelmoida lähtemään aikaisin City Hallille kansallispukuja vaihtamaan ja ääniä avaamaan. Niin, ja tietysti letittämään toistensa hiuksia. 

Letitystalkoot City Hallissa.

Kisapaikkana oli Hull Minster, noin 1300-luvulta peräisin oleva kolossaalinen kivikirkko Hullin vanhassa keskustassa. Koska sää oli ensimmäistä kertaa aurinkoinen, kisapaikalle kävely tuntui mukavalta turistireissulta.

Kuorofestivaalin lukuisista ystävällisistä päivystävistä vapaaehtoisista yksi bongasi kuoron matkan varrelta ja tarjoutui opastamaan meidät perille Hull Minsteriin. Aikaa oli sen verran hyvin, että oppaamme halusi näyttää matkan varrelta myös Englannin pienimmän ikkunan. Ja sehän löytyi pieneltä kujalta: 1600-luvulle ajoittuva ikkuna melkein katosi seinään, mutta laatasta oli luettavissa ikkunan tarkemmat tiedot. Talo oli George Hotel, yksi Hullin vanhimmista vielä säilyneistä julkisista rakennuksista. 

Englannin pienin ikkuna.

Hull Minsterin aukiolla oli tilaa avata ääniä ja kroppaa ja pitää harjoituksiakin, koska aikaa oli runsaasti. Kansallispukuihin pukeutuneiden voxilaisten lämmittelyleikit ja äänenavaus sekä kilpailubiisien harjoittelu käänsivät ohikulkijoiden katseita ja kamerat tallensivat kuorolaisten puuhia monelta suunnalta.

Äänenavaus Hull Minsterin edustalla.

Taistelevat sopraanot.

Ulkoharjoittelua kisaesitystä odotellessa.

Soundcheck osoitti, että Hull Minsterin akustiikka oli erinomainen ja soveltui täydellisesti varsinkin renessanssimusiikin esittämiseen. Tiivis yhdessäolo matkan aikana oli tehnyt tehtävänsä: Voxin soundi oli yhteen hioutunut ja vapaa, mikä lupasi hyvää itse kisaesiintymiseen.

Sakraalimusiikin sarja oli sen verran iso, että kuorot oli jaettu kahteen esiintymisvuoroon. Edellisenä oäivänä olivat jo esiintyneet Tygerberg Children’s Choir (Etelä-Afrikka), Farnham Youth Choir (UK), Palanga Chamber Choir (Liettua) sekä Choros Amici (UK). Nyt Voxin kanssa samassa erässä esiintyisivät Cordydd (Wales) ja Southern Spirit Singers (UK), Vox vuorossa toisena.

Koska soundcheckin jälkeenkin ohjelmassa oli vielä odottelua ennen kisaohjelman alkamista, Sanna piti voxilaisten laulua yllä. Kuoro jatkoi harjoituksia Hull Minsterin aukiolla ja pysyi näin ollen hyvässä vireystilassa kisavetoa varten.

Viime hetken psyykkausta.

Kisajärjestäjät olivat buukanneet kuorolle lämmittelyajan pienen matkan päässä sijaitsevasta toisesta kirkosta, mutta sinne siirtyminen osoittautui lopulta melko turhaksi, kun varsinaista lämmittelyaikaa ei juuri jäänyt. Kävelyä kansallispuvuissa sen sijaan tuli lisää. Kaikesta huolimatta voxilaiset olivat asemissa Hull Minsterin sivuoven takana täsmällisesti omaa kisavetoaan varten.

Ei sisäänpääsyä - paitsi kuorolaisille!

Voxi lavalla ja kisaesitys voi alkaa.

Kisaohjelmiston ensimmäisenä teoksena soiva keskiaikainen Mariam matrem solistikvartetteineen toi esiin Voxin kyvyn laulaa äärimmäisen herkästi pianissimossa ja kuljettaa fraaseja pehmeästi eteenpäin. Rakkauslaulu Marialle hiveli herkimpiä tunnekeskuksia ja sai kyynelet virtaamaan. Tästä oli hyvä edetä varhaisbarokkikauteen ja Antonio Lottin säveltämään kappaleeseen Vere languores nostros, jonka fraseerauksessa Voxi oli hetkessä kasvanut kokoaan suuremmaksi. Kivikirkon holvit antoivat laululle sen ansaitseman akustiikan, ja saattoi kokea, että tämä teos oli tullut kotiin!

Uudempaa musiikkia sakraalisarjan ohjelmassa edusti Olli Moilasen säveltämä La Jornada (2010), joka on pitkään ollut Voxin joulukonserttien kestosuosikki. Lattarirytmeissä seikkaileva joulukertomus raikkaan solistikvartetin johdolla ja Vernerin rumpukompin tukemana sykähdytti ja säväytti.

La Jornada päätti kirkkomusiikkisarjan ohjelmiston.

Kisavedon jälkeen voxilaiset halusivat vielä jäädä kuuntelemaan seuraavana vuorossa olevan Southern Spirit Singersin esityksen. Kyseessä olikin todella taitava kuoro, joten kannatti jäädä. Ja kuten muulloinkin, kuorot kannustivat toisiaan hyvässä hengessä. 

Kansallispuvut palautettiin tukikohtaansa City Hallille, jossa Sannan johdolla käytiin läpi myös ensivaikutelmat ja palaute kisasuorituksesta. Lounaan jälkeen kuorolaisille oli jälleen määrätty lepoa, koska päivän seuraava rupeama pitäisi sisällään massakuoron harjoitukset ja gaalakonsertin Jubilee Centralissa.

Pitkä kisapäivä on taittunut iltaan tai oikeastaan yöhön, joten blogi hiljenee tältä päivältä ja palaa gaalakonsertin ja siihen valmistautumisen tunnelmiin huomenna.

29. huhtikuuta 2023

Hull: ensimmäinen kisapäivä

Hulliin saavuttua maalaiselämä vaihtui kertaheitolla kaupunkilaiseen hotellielämään ja kisapäivän aamuna English breakfast nautittiin Ibis-hotellimme urbaanissa aulabaarissa. Voxilaisten piirissä kihelmöi ehkä jo jonkinasteinen jännitys illalla lähestyvästä ensimmäisestä kisaesityksestä. Aamiaisen jälkeen kuoro suunnisti sadetta ennakoivassa säässä Hull City Hallille, jossa ohjelmassa oli kunnolliset aamuharjoitukset. Ne tulivat tarpeeseen keskittymisen, rauhoittumisen ja yhteiseen sointiin luottamisen takaamiseksi.

Aamuharjoitukset City Hallissa

Hull City Hallin komea julkisivu

Huoltajien logistiikkaharjoituksena oli kansallispukujen huollon keskittäminen City Hallille, jotta niitä ei tarvitsisi siirrellä jatkossa jatkuvasti paikasta toiseen. Tämä helpottaisi myös silitysurakkaa. Maanmainiot pukuvastaavamme Jaana ja Elina saivatkin kuvion organisoitua, ja askelmerkit alkoivat olla siltä osin selvät.

Lounaalle mentiin matkaryhmittäin ja samalla selailtiin hieman kuorofestivaalien ohjelmavihkoa. Kanssamme kilpailevien kuorojen kuvauksia ja ohjelmistoja tutkittiin – osa kuoroista olikin jo tavattu edellisen päivän illallisella. Ilmeni, että ainoastaan Voxi osallistuu kolmeen eri kilpailusarjaan, kun muut kuorot kilpailevat yhdessä tai kahdessa sarjassa. Tänään siis kilpailtaisiin rytmimusiikkisarjassa eli kategoriassa P (joka viittaa yhdistelmään pop/jazz/gospel). Sarjan ohjelmisto oli monilla varsin popmusiikkipainotteinen. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka joustava genre on rytmimusiikki tuomariston mielestä ja kuinka Voxin ohjelmiston katsotaan siihen taipuvan!

Jos muuten Hullin kuorofestivaalista haluaa saada laajemman kokonaiskuvan, kannattaa ottaa seurantaan festivaalin some-kanavat: Facebookissa Hull International Choir Competition 2023 ja Instagramissa festivaalien järjestäjä Interkultur jakavat kuvamateriaalia ja uutisia festivaaleilta. Voxilaisiakin varmasti vilahtaa päivityksissä aina välillä.

Iltapäivän ohjelmassa ennen kisaan valmistautumista voxilaisilla oli vielä Jubilee Centralilla järjestetty workshop, jonka veti Matthew Wright, yksi kilpailun tuomareista ja festivaaleilla esiintyvän Barnsley Youth Choirin taiteellinen johtaja. Workshopin teemana oli ”Sing from your soul” ja sanomana vuorovaikutuksen ja ilmaisun merkitys laulamisessa. Mat antoi kuorolaisille ohjeeksi, että yleisö antaa anteeksi väärien nuottien laulamisen, mutta ei sitä, jos laulusta puuttuu tunne ja sielu. 

Huumoripitoinen workshop piti mielialan korkealla varmasti voxilaisillakin, joista monille Jubilee Centralin salin varsin tunkkainen sisäilma aiheutti haasteita. Illan kisaveto tulisi olemaan samassa paikassa, mutta välissä onneksi kuoro pääsi huilaamaan hotellille ja syömään City Hallille, jossa myös kansallispuvut vaihdettiin päälle. Letitystalkoot olivat jo alkaneet lounaan jälkeen, jälleen kerran voxilaisten ihailtavan itseohjautuvuuden ansiosta.

Letit syntyvät kuorolaisten käsissä

Workshopin jälkeen kuorolaisille oli määrätty lepohetki hotellilla. Määräystä noudatettiinkin hyvin kuuliaisesti, ja hyvä niin. Illan kisarupeama alkoi Jubilee Centralin auditorion akustiikkatsekkauksella, johon oli annettu kullekin kuorolle aikaa 15 minuuttia ja tästä tuli pitää kiinni. Voxilaiset saapuivat soundcheckiin hyvissä ajoin ja ehtivät vuoroaan odotellessa lämmitellä paikkoja ja hieroa toistensa hartioita. Salin sisäilma hieman huoletti ja lavalla olevat mikit lisäsivät haastetasoa liikkuville koreografioille, mutta tästä ei lannistuttu. Pieni lisätykytys aiheutui sen tajuamisesta, että Pato-kappaleessa tarvittavat rytmisoittimet olivat unohtuneet City Hallin pukuhuoneeseen! Vaan eipä hätää: moneen taipuva äänenmuodostajamme Josefiina laittoi turbovaihteen päälle ja juoksi hakemaan soittimet kuoron aloittaessa soundcheckin. Ja ehti takaisin juuri sopivasti, kun soittimia tarvittiin. 

Hetki aikaa hartiahuoltoon ennen soundcheckiä.

Soundcheck Jubilee Centralissa.

Palautekierros soundcheckistä.

Päivällisellä kuorolaisten jännitys alkoi selvästi olla jo korkealla ja ruoka maistui vaihtelevasti. Jälkiruokapöydän herkut olivat tältä illalta kiellettyjä kisaesityksen takia, joten päivälliseltä jatkettiin suoraan kansallispukujen vaihtoon ja viimeiseen keskittymispiiriin ennen kisapaikalle siirtymistä.

Keskittymispiiri City Hallilla.

Kilpailuesitykset rytmimusiikin kategoriassa alkoivat iltaseitsemältä. Muut sarjassa kisaavat kuorot olivat Rainbow Connection Singers (UK), Kud “Uchka” Matulji (Kroatia), Cornwall Youth Choir (UK), Heworth Community Choir (UK) ja The Dales Community Pop Choir (UK). Voxin esiintymisvuoro oli kuudesta kuorosta viidentenä. Warm-up kisavetoon oli aikataulutettu puoli kahdeksaksi ja alkuperäisen aikataulun mukaan kaiketi voxilaisten olisi pitänyt olla lavalla noin kahdeksan tienoilla, mutta kisaesitysten aikataulu venähti ja ohjelmaan ilmestyi ylimääräisiä taukoja. Niinpä Vox asteli lavalle vasta puoli yhdeksäksi.

Pitkä odottelu ei ollut kuitenkaan vienyt Voxin latausta mihinkään. Kansallispukuihin sonnustautunut kuoro sai raikuvat suosionosoitukset kävellessään lavalle ja hymyilevät kasvot loistivat yleisölle. Kisavetonsa jo esittänyt energinen Cornwall Youth Choir tuli yleisöön kannustamaan Voxia, mikä lisäsi suosionosoitusten desibelejä. Voxilaiset olivat myös joka käänteessä tsempanneet Cornwallin kuorolaisia. Eläköön kuorojen keskinäinen solidaarisuus!

Voxin kisaveto alkoi Anders Edenrothin sävellyksellä Bumble Bee, jota muun muassa The Real Group on tehnyt tunnetuksi. Voxin tulkinnassa kimalainen lenteli kukasta kukkaan leijuen kepeiden ja puhtaiden sävelharmonioiden päällä. Hyvä tuuli tarttui tästä kappaleesta voxilaisten innon ja vilpittömyyden välittämänä. Siitä siirryttiin Sanna Salmisen I feel so good -bilehittiin, jonka pintakerroksen alta kuoriutui yksinäinen ja ulkopuolisuuttaan käsittelevä herkkä sielu. Voxilaisten heittäytyminen kappaleen tunnelmaan oli sataprosenttista. Lopuksi herkisteltiin Pato-kappaleen parissa. Jotenkin Voxi onnistuu aina löytämään tästä voimakappaleesta uuden kerroksen, joka avaa lukkoja tai patoja. Tälläkin kertaa taitavasti rakennetut fraasit ja yhteisestä laulun voimasta ponnistava sanoma punoutuivat yhteen vastustamattomasti. 


Voxi valmiina kisavetoon!

Kisaesityksen jälkeen suoritettiin kansallispukukävely takaisin City Hallille, josta vaatteidenvaihdon jälkeen kipaistiin vielä matkanjohtajan tilaamille hampurilaisille lähimpään Mäkkäriin. Isompiin juhliin ei kuitenkaan yllytty, koska seuraavana aamuna odottaisi seuraava kisaveto, tällä kertaa kirkkomusiikkisarjassa. 

Tässä vaiheessa yötä, kun omia sanoja ei enää juuri löydy, turvaudun Aili Järvelän tekstiin Pato-kappaleesta: 

”Ääni on se jonka voima voi kaiken parantaa
Anna sen vapaana soida, anna sen kuulua”

Hull kuittaa tältä päivältä, hyvää yötä!

28. huhtikuuta 2023

Lammaslaitumilta kisakaupunkiin

Jos edellinen hostelli Stratford-upon-Avonissa edusti idyllistä kylämaisemaa, Hartington Hall oli aitoa maaseutua. Vihreät niityt aukesivat joka suuntaan, kiviaidoilla rajattuina. Ja laitumilla tepasteli lampaita, joista moni oli juuri äskettäin poikinut, joten karitsojen määkinä sulostutti entisestään maisemassa vallitsevaa tunnelmaa. Pienen aamukävelyn tuloksena löydettiin kuorolle hyviä kuvauspaikkoja, ja niinpä aamupalan jälkeen suoritettiin pieni maisemallinen kävely lähimaastossa ryhmäkuvausten merkeissä. Lopputuloksena kelvollinen määrä ruutuja kuorosta englantilaisen maaseudun sydämessä sekä kahdesta aasista, jotka ilmeisen seurallisina eläiminä tulivat voxilaisten ihasteltaviksi ja siliteltäviksi. Aasit saivat nimet Javier ja Cito - tietäjät tietävät, missä Voxin kisakappaleessa tuo nimi esiintyy (oikein vastanneiden kesken voidaan arpoa levypalkinto). 



Javier ja Cito poseeraamassa. 

Sää oli jo kääntynyt melko viileäksi, mutta se ei haitannut ulkona pidettävää äänenmuodostusta ja pikatreeniä. Maalaismaisemista otettiin kaikki irti! Lounaseväiden jälkeen pakkauduttiin bussiin ja saatiin vielä ihailla lammaslaitumia ja vehreitä maisemia laskeuduttaessa rinteitä alaspäin. Suuntana oli satamakaupunki Kingston upon Hull eli tuttavallisemmin Hull, joka tulisi olemaan kuoron tukikohta seuraavien kolmen päivän ajan. Hullissa majoituttiin kaupungin keskustassa sijaitsevaan hotelliin, ja koska seuraava voxilaisia koskeva ohjelma olisi päivällinen ja sitä seuraava festivaalin avajaiskonsertti, ehtivät kuorolaiset sitä ennen tehdä pienen shoppailureissun kaupunkiin. Ensimmäiset Hullin kuorofestivaaliin liittyvät mainoksetkin bongattiin kävelykadulta samaisella shoppailureissulla.

Kuorofestivaalimainos Hullin katukuvassa.

Kuorolaisten kiertäessä kauppoja Sanna ja matkanjohtaja Päivi kävivät rekisteröitymässä kuorofestivaalien toimistolla ja osallistumassa Hullin kaupungin järjestämään vastaanottoon festivaalivieraille. Samassa yhteydessä paikalla päivystänyt BBC:n toimittaja poimi Sannan haastateltavaksi, ja kyseisen haastattelun pitäisi tulla ulos radiosta osana BBC:n perjantaiaamun lähetystä. Jos linkki lähetykseen löytyy, laitamme sen jakoon Voxin some-kanaville.

Päivällinen nautittiin komeassa Hull City Hallissa, jonka tiloista löytyy catering centerin lisäksi myös kisatoimisto ja konserttisali. Voxilaiset illastivat samaan aikaan eteläafrikkalaisen Tygerberg Children’s Choirin kanssa. Samainen kuoro tulee olemaan toinen lauantaisen gaalakonsertin esiintyjä.

Voxilaiset odottamassa päivällistä.

Festivaalien avajaiskonsertti Hull City Hallin salissa toi lavalle kaksi kilpailukuoroa, kroatialaisen ja liettualaisen, sekä lisäksi paikallisen koulujen lapsikuoron sekä ison projektikuoron, jonka mukana esiintyi myös viittomakielinen ryhmä. Viimeksi mainitun esitykseen Sing to the Hills saattoi yleisö lopussa liittyä laulamaan äänissä nuoteista, jotka löytyivät festivaaliohjelmasta.

Avajaispuheissa kehuttiin festivaalin kansainvälisyyttä, toivotettiin kuorot tervetulleiksi kunkin osanottajamaan omalla kielellä ja todettiin yleisesti, miten hienoa on monen koronavuoden jälkeen kokoontua yhteen matkojen päästä ja laulaa. Kävipä Hullin pormestarikin juhlavarustuksessaan paikalla pitämässä tervetulopuheen. Myös kuorokilpailun tuomarit esiteltiin. Suomesta raadissa on mukana kuoronjohtaja Sanna Valvanne.

Hull City Hallin päälava

Projektikuoro avajaiskonsertissa

Konsertin jälkeen olikin aika saatella kuorolaiset hotellille tavoitteena aikainen nukkumaanmeno. Ensimmäinen kisaveto rytmimusiikkisarjassa olisi ohjelmassa seuraavana päivänä, ja siihen orientoituminen oli syytä jo aloittaa. Huoltajien kesken sovittiin vielä askelmerkit kuorolaisten ja kansallispukujen liikkumiseen sekä ruokahuollon toimimiseen seuraavana päivänä. Tiheät maisemanvaihdokset ja intensiivinen kuoroelämä parin viimeisen päivän aikana ovat vaatineet voimia, mutta antaneet myös valtavasti kokemusten ja yhteisten tunne-elämysten muodossa. Ei muuta kuin kohti ensimmäistä kisapäivää!

27. huhtikuuta 2023

Shrewsbury: piknikkiä, workshop ja konsertti

Aamun valjetessa Stratford-upon-Avonissa valkeni samalla, millaisessa paikassa oli yövytty. Vehreät maisemat, lammaslaitumet ja komea kirkontorni ympäröivät hostellia, joka näytti Emmerdalea tv:stä katsoneelle siltä ”todelliselta Englannilta”. Edellisillan pimeydessä maisemat olivat ymmärrettävästi menneet ohi, kun oli vain väsyneinä kömmitty sisään tärkeimpänä tavoitteena tyhjentää bussi matkalaukuista ja saada kuorolaiset iltapalan kautta yöunille. Aamupalalla vastaan tulikin vähän virkeämpiä kuorolaisia. Hostellimajoitus oli monille uutta ja jännittävääkin, toisaalta meininki oli vähän niin kuin leirikeskuselämässä, toki lisättynä englantilaisen maaseudun twistillä.

Ensimmäinen majapaikka: YHA Stratford-Upon-Avon

Seuraava bussimatka veisi voxilaiset Shrewsburyyn, mutta ennen bussin saapumista tarvittiin hieman neuvotteluja. Matkanjohtajan puhelinlinjat kävivät kuumana selviteltäessä sitä, miten järjestetään kuorolle ja matkatavaroille riittävän suuri bussi ja mielellään riittävän ajoissa. Kokonaisymmärrys kuoron tilatarpeista oli edelleen hieman puutteellinen, samoin se, pitääkö jo sovitun lisäksi maksaa lisää samasta palvelusta. Lopputulemana hostellin parkkipaikalle kuitenkin saapui bussi – tällä kertaa riittävän suuri – ja riuska kuljettaja, joka onnistui sijoittamaan kaikki matkalaukut tavaratiloihin. Aikataulu oli venynyt sen verran, että Shrewsburyyn suunniteltu tapaaminen ja lounastauko paikallisen kuoron kanssa lyheni vain tuntiin.

Kuorolaiset pääsivät aamutreenien alkajaisiksi kävelylle.

Bussin odottelu kääntyi kuitenkin kuorolaisten kannalta iloksi, kun aika saatiin käytettyä äänen ja kehon herättelyyn Sannan johdolla. Maisematkin näissä harjoitustiloissa olivat kohdillaan. Satumaisten puiden siimeksessä soiva laulu nostatti hymyn jälleen huulille myös huoltajaporukalla, joka roudasi kuorolaisten laukkuja kauan odotettuun bussiin. Pian istuttiin kyydissä seuraavana kohteena Shrewsbury (lausuntatapoja tälle paikannimelle on monia riippuen siitä, mistä päin Englantia on - haastan lukijat lausumaan sanan nopeasti kymmenen kertaa!)

Ääni ja keho auki!

Shrewsburyssä Vox Aurean vastaanotti Yeoman Singers, joka on pääosin seniori-ikäisistä laulajista koostuva ”community choir”. Yhteisöllinen kuoro, minkä saimmekin vierailun aikana moneen kertaan kokea. Isännät olivat suunnitelleet meille kaupunkikierroksen ja lounaan Shrewsburyn keskustaan, mutta myöhästyneen aikataulumme takia tehtiin vain lyhyt kävelykierros vanhan kaupungin maisemissa ja haettiin take away -ruuat. Suomalaisia vieraita varten isäntäkuoron Belinda oli askarrellut kartta- ja esitetaskuja, joiden kanteen hän oli vielä kääntänyt Googlen avustuksella suomeksi tervehdyksen ja infoa kaupungista. Siitä opimme muun muassa, että kuuluisin Shrewsburyssä asunut henkilö oli Charles Darwin. Patsaskin kaupungista löytyi, mutta sitä emme ehtineet nähdä. Onneksi esitetaskusta löytyi hyviä karttoja ja esitteitä muistoksi tästä kauniista kaupungista.

Kaksi kättä hississä, taustalla Old Market Hall.

Näillä kaduilla kelpasi kävellä!

Lounaaksi take awaysta saatiin fish & chips -annokset, jotka voxilaiset nauttivat piknik-meiningillä tulevan konserttipaikan, Baytonin Christ Churchin pihalla. Tämä oli jälleen sitä ”todellista Englantia”. Aurinko paistoi, ruoho vihersi ja vastapäisen talon pihapuussa kukkivat magnoliat, kun kuorolaiset nauttivat rasvassa paistettua englantilaisklassikkoa pihanurmikolla.




Lounaan jälkeen voxilaiset pääsivät tekemään tuttavuutta Yeoman Singersin kanssa laulun avulla. Kuorot pitivät workshopin, jossa harjoiteltiin suomalaisia ja englantilaisia lauluja ja valmisteltiin niitä esitettäviksi illan konsertissa. Suomalaista antia yhteissessiossa edustivat Vot i kaalina dai sekä Finlandia, johon opeteltiin myös englanninkielisen virren Be Still My Soul sanat. Oli taas aihetta olla ylpeä voxilaisista: he jututtivat rohkeasti isäntäkuorolaisia ja opettivat näille laulujen osia muistaen aina hymyillä kohteliaasti.

Workshop Christ Churchin kirkkosalissa.


Silitystalkoot vauhdissa.

Workshopin aikana huoltajat käynnistivät kansallispukujen silitystalkoot ja kävivät kaupassa täydentämässä eväsvarastoa. Ystävälliset isäntämme tarjosivat auliisti apuaan kuskaamalla eväsiskuryhmän autolla kauppaan ja lainaamalla silitysraudan vaatehuoltoryhmälle, joka saikin kolmella raudalla silitystehtaan toimimaan täydellä teholla. Ja workshopin jälkeen kaikille kuorolaisille oli katettu dinner buffet, jossa pöydät notkuivat pikkusuolaisista ja -makeista syömisistä. Tästä oli hyvä jatkaa keskittymispiirin kautta konserttiin.

 

"Itketetään niitä!"

Konsertin aluksi Yeoman Singers -kuoron johtaja Motje Wolf esitteli illan suomalaiset vieraat. Motjen ja Sannan yhteistyö on käynnistynyt eurooppalaisen musiikkikasvatusyhdistys EAS:n alaisen Singing in Music education -työryhmän tiimoilta. Nyt yhteistyö konkretisoitui kahden kuoron yhteiskonserttiin. Konsertti alkoi Yeoman Singersin osuudella tutulla laululla Puukko-Mackie.

 

Yeoman Singers Motje Wolfin johdolla.

Voxin ohjelmistossa oli tulevan kuorokilpailun ”vauhtikappaleista” Kiire, Like me, Käppee ja I feel so good. Koreografiat saivat aikaan naurunhörähdyksiä yleisössä, kun kuorolaiset etsivät aamutokkurassa kadonneita tavaroitaan ja kuvasivat puhelimilla selfieitä. Käppeen akkojen paha ajatus nostatti niskakarvat pystyyn ja I feel so good herätti pohtimaan, onko juhlien keskipisteessä viihtyvällä oikeasti hyvä olla. Voxilaisten lavaesiintyminen oli eläväistä ja heittäytyvää jälleen kerran.

 





Konserttipaikkana toimivan kirkkosalin akustiikka osoittautui hämmästyttävän hyväksi. Se kannatteli erityisen hyvin tunteisiin meneviä teoksia Abuelita says goodbye sekä Pato, joka lähes poikkeuksetta saa yleisönkin padot murtumaan, kun ”kaikissa meissä soi”.

Lopuksi lavalle nousivat Yeoman Singers ja Vox Aurea yhdessä, ja yleisö sai kuulla päivän workshopissa harjoitellun tuotannon antia. Sydäntä lämmittävimpiä hetkiä lienee ollut se, kun Yeoman Singersin varttuneemmat laulajat liittyivät soolokvartetteihin nuorten naisten uhoa uhkuvassa Vot i kaalina daissa. Laulu kuuluu kaikille, niin tänäänkin.


"Ei neiti minunnäköinen osaisi orjana olla..."



Päivän viimeinen etappi oli kahden tunnin bussimatka pimenevässä illassa kohti Hartington Hallin YHA-hostellia, joka on viehkeä vanha sokkeloinen rakennus hulppeissa maisemissa luonnon keskellä. Kunhan seuraava aamu valkenee, nähdään tarkemmin, mihin sitä oikein on tultu. Nyt on tullut kuitenkin aika laittaa kansi kiinni ja toivottaa hyvää yötä.