Hull, toinen kisapäivä

Aamuinen kävely Hull Minsterille.

Voxin kilpailuesiintyminen kirkkomusiikkisarjassa eli kategoriassa S (sacred) oli ajoitettu aamuun. Normaalin puoli kahdeksan aamupalalla kuorolaisia piti jo ohjelmoida lähtemään aikaisin City Hallille kansallispukuja vaihtamaan ja ääniä avaamaan. Niin, ja tietysti letittämään toistensa hiuksia. 

Letitystalkoot City Hallissa.

Kisapaikkana oli Hull Minster, noin 1300-luvulta peräisin oleva kolossaalinen kivikirkko Hullin vanhassa keskustassa. Koska sää oli ensimmäistä kertaa aurinkoinen, kisapaikalle kävely tuntui mukavalta turistireissulta.

Kuorofestivaalin lukuisista ystävällisistä päivystävistä vapaaehtoisista yksi bongasi kuoron matkan varrelta ja tarjoutui opastamaan meidät perille Hull Minsteriin. Aikaa oli sen verran hyvin, että oppaamme halusi näyttää matkan varrelta myös Englannin pienimmän ikkunan. Ja sehän löytyi pieneltä kujalta: 1600-luvulle ajoittuva ikkuna melkein katosi seinään, mutta laatasta oli luettavissa ikkunan tarkemmat tiedot. Talo oli George Hotel, yksi Hullin vanhimmista vielä säilyneistä julkisista rakennuksista. 

Englannin pienin ikkuna.

Hull Minsterin aukiolla oli tilaa avata ääniä ja kroppaa ja pitää harjoituksiakin, koska aikaa oli runsaasti. Kansallispukuihin pukeutuneiden voxilaisten lämmittelyleikit ja äänenavaus sekä kilpailubiisien harjoittelu käänsivät ohikulkijoiden katseita ja kamerat tallensivat kuorolaisten puuhia monelta suunnalta.

Äänenavaus Hull Minsterin edustalla.

Taistelevat sopraanot.

Ulkoharjoittelua kisaesitystä odotellessa.

Soundcheck osoitti, että Hull Minsterin akustiikka oli erinomainen ja soveltui täydellisesti varsinkin renessanssimusiikin esittämiseen. Tiivis yhdessäolo matkan aikana oli tehnyt tehtävänsä: Voxin soundi oli yhteen hioutunut ja vapaa, mikä lupasi hyvää itse kisaesiintymiseen.

Sakraalimusiikin sarja oli sen verran iso, että kuorot oli jaettu kahteen esiintymisvuoroon. Edellisenä oäivänä olivat jo esiintyneet Tygerberg Children’s Choir (Etelä-Afrikka), Farnham Youth Choir (UK), Palanga Chamber Choir (Liettua) sekä Choros Amici (UK). Nyt Voxin kanssa samassa erässä esiintyisivät Cordydd (Wales) ja Southern Spirit Singers (UK), Vox vuorossa toisena.

Koska soundcheckin jälkeenkin ohjelmassa oli vielä odottelua ennen kisaohjelman alkamista, Sanna piti voxilaisten laulua yllä. Kuoro jatkoi harjoituksia Hull Minsterin aukiolla ja pysyi näin ollen hyvässä vireystilassa kisavetoa varten.

Viime hetken psyykkausta.

Kisajärjestäjät olivat buukanneet kuorolle lämmittelyajan pienen matkan päässä sijaitsevasta toisesta kirkosta, mutta sinne siirtyminen osoittautui lopulta melko turhaksi, kun varsinaista lämmittelyaikaa ei juuri jäänyt. Kävelyä kansallispuvuissa sen sijaan tuli lisää. Kaikesta huolimatta voxilaiset olivat asemissa Hull Minsterin sivuoven takana täsmällisesti omaa kisavetoaan varten.

Ei sisäänpääsyä - paitsi kuorolaisille!

Voxi lavalla ja kisaesitys voi alkaa.

Kisaohjelmiston ensimmäisenä teoksena soiva keskiaikainen Mariam matrem solistikvartetteineen toi esiin Voxin kyvyn laulaa äärimmäisen herkästi pianissimossa ja kuljettaa fraaseja pehmeästi eteenpäin. Rakkauslaulu Marialle hiveli herkimpiä tunnekeskuksia ja sai kyynelet virtaamaan. Tästä oli hyvä edetä varhaisbarokkikauteen ja Antonio Lottin säveltämään kappaleeseen Vere languores nostros, jonka fraseerauksessa Voxi oli hetkessä kasvanut kokoaan suuremmaksi. Kivikirkon holvit antoivat laululle sen ansaitseman akustiikan, ja saattoi kokea, että tämä teos oli tullut kotiin!

Uudempaa musiikkia sakraalisarjan ohjelmassa edusti Olli Moilasen säveltämä La Jornada (2010), joka on pitkään ollut Voxin joulukonserttien kestosuosikki. Lattarirytmeissä seikkaileva joulukertomus raikkaan solistikvartetin johdolla ja Vernerin rumpukompin tukemana sykähdytti ja säväytti.

La Jornada päätti kirkkomusiikkisarjan ohjelmiston.

Kisavedon jälkeen voxilaiset halusivat vielä jäädä kuuntelemaan seuraavana vuorossa olevan Southern Spirit Singersin esityksen. Kyseessä olikin todella taitava kuoro, joten kannatti jäädä. Ja kuten muulloinkin, kuorot kannustivat toisiaan hyvässä hengessä. 

Kansallispuvut palautettiin tukikohtaansa City Hallille, jossa Sannan johdolla käytiin läpi myös ensivaikutelmat ja palaute kisasuorituksesta. Lounaan jälkeen kuorolaisille oli jälleen määrätty lepoa, koska päivän seuraava rupeama pitäisi sisällään massakuoron harjoitukset ja gaalakonsertin Jubilee Centralissa.

Pitkä kisapäivä on taittunut iltaan tai oikeastaan yöhön, joten blogi hiljenee tältä päivältä ja palaa gaalakonsertin ja siihen valmistautumisen tunnelmiin huomenna.

Hull: ensimmäinen kisapäivä

Hulliin saavuttua maalaiselämä vaihtui kertaheitolla kaupunkilaiseen hotellielämään ja kisapäivän aamuna English breakfast nautittiin Ibis-hotellimme urbaanissa aulabaarissa. Voxilaisten piirissä kihelmöi ehkä jo jonkinasteinen jännitys illalla lähestyvästä ensimmäisestä kisaesityksestä. Aamiaisen jälkeen kuoro suunnisti sadetta ennakoivassa säässä Hull City Hallille, jossa ohjelmassa oli kunnolliset aamuharjoitukset. Ne tulivat tarpeeseen keskittymisen, rauhoittumisen ja yhteiseen sointiin luottamisen takaamiseksi.

Aamuharjoitukset City Hallissa

Hull City Hallin komea julkisivu

Huoltajien logistiikkaharjoituksena oli kansallispukujen huollon keskittäminen City Hallille, jotta niitä ei tarvitsisi siirrellä jatkossa jatkuvasti paikasta toiseen. Tämä helpottaisi myös silitysurakkaa. Maanmainiot pukuvastaavamme Jaana ja Elina saivatkin kuvion organisoitua, ja askelmerkit alkoivat olla siltä osin selvät.

Lounaalle mentiin matkaryhmittäin ja samalla selailtiin hieman kuorofestivaalien ohjelmavihkoa. Kanssamme kilpailevien kuorojen kuvauksia ja ohjelmistoja tutkittiin – osa kuoroista olikin jo tavattu edellisen päivän illallisella. Ilmeni, että ainoastaan Voxi osallistuu kolmeen eri kilpailusarjaan, kun muut kuorot kilpailevat yhdessä tai kahdessa sarjassa. Tänään siis kilpailtaisiin rytmimusiikkisarjassa eli kategoriassa P (joka viittaa yhdistelmään pop/jazz/gospel). Sarjan ohjelmisto oli monilla varsin popmusiikkipainotteinen. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, kuinka joustava genre on rytmimusiikki tuomariston mielestä ja kuinka Voxin ohjelmiston katsotaan siihen taipuvan!

Jos muuten Hullin kuorofestivaalista haluaa saada laajemman kokonaiskuvan, kannattaa ottaa seurantaan festivaalin some-kanavat: Facebookissa Hull International Choir Competition 2023 ja Instagramissa festivaalien järjestäjä Interkultur jakavat kuvamateriaalia ja uutisia festivaaleilta. Voxilaisiakin varmasti vilahtaa päivityksissä aina välillä.

Iltapäivän ohjelmassa ennen kisaan valmistautumista voxilaisilla oli vielä Jubilee Centralilla järjestetty workshop, jonka veti Matthew Wright, yksi kilpailun tuomareista ja festivaaleilla esiintyvän Barnsley Youth Choirin taiteellinen johtaja. Workshopin teemana oli ”Sing from your soul” ja sanomana vuorovaikutuksen ja ilmaisun merkitys laulamisessa. Mat antoi kuorolaisille ohjeeksi, että yleisö antaa anteeksi väärien nuottien laulamisen, mutta ei sitä, jos laulusta puuttuu tunne ja sielu. 

Huumoripitoinen workshop piti mielialan korkealla varmasti voxilaisillakin, joista monille Jubilee Centralin salin varsin tunkkainen sisäilma aiheutti haasteita. Illan kisaveto tulisi olemaan samassa paikassa, mutta välissä onneksi kuoro pääsi huilaamaan hotellille ja syömään City Hallille, jossa myös kansallispuvut vaihdettiin päälle. Letitystalkoot olivat jo alkaneet lounaan jälkeen, jälleen kerran voxilaisten ihailtavan itseohjautuvuuden ansiosta.

Letit syntyvät kuorolaisten käsissä

Workshopin jälkeen kuorolaisille oli määrätty lepohetki hotellilla. Määräystä noudatettiinkin hyvin kuuliaisesti, ja hyvä niin. Illan kisarupeama alkoi Jubilee Centralin auditorion akustiikkatsekkauksella, johon oli annettu kullekin kuorolle aikaa 15 minuuttia ja tästä tuli pitää kiinni. Voxilaiset saapuivat soundcheckiin hyvissä ajoin ja ehtivät vuoroaan odotellessa lämmitellä paikkoja ja hieroa toistensa hartioita. Salin sisäilma hieman huoletti ja lavalla olevat mikit lisäsivät haastetasoa liikkuville koreografioille, mutta tästä ei lannistuttu. Pieni lisätykytys aiheutui sen tajuamisesta, että Pato-kappaleessa tarvittavat rytmisoittimet olivat unohtuneet City Hallin pukuhuoneeseen! Vaan eipä hätää: moneen taipuva äänenmuodostajamme Josefiina laittoi turbovaihteen päälle ja juoksi hakemaan soittimet kuoron aloittaessa soundcheckin. Ja ehti takaisin juuri sopivasti, kun soittimia tarvittiin. 

Hetki aikaa hartiahuoltoon ennen soundcheckiä.

Soundcheck Jubilee Centralissa.

Palautekierros soundcheckistä.

Päivällisellä kuorolaisten jännitys alkoi selvästi olla jo korkealla ja ruoka maistui vaihtelevasti. Jälkiruokapöydän herkut olivat tältä illalta kiellettyjä kisaesityksen takia, joten päivälliseltä jatkettiin suoraan kansallispukujen vaihtoon ja viimeiseen keskittymispiiriin ennen kisapaikalle siirtymistä.

Keskittymispiiri City Hallilla.

Kilpailuesitykset rytmimusiikin kategoriassa alkoivat iltaseitsemältä. Muut sarjassa kisaavat kuorot olivat Rainbow Connection Singers (UK), Kud “Uchka” Matulji (Kroatia), Cornwall Youth Choir (UK), Heworth Community Choir (UK) ja The Dales Community Pop Choir (UK). Voxin esiintymisvuoro oli kuudesta kuorosta viidentenä. Warm-up kisavetoon oli aikataulutettu puoli kahdeksaksi ja alkuperäisen aikataulun mukaan kaiketi voxilaisten olisi pitänyt olla lavalla noin kahdeksan tienoilla, mutta kisaesitysten aikataulu venähti ja ohjelmaan ilmestyi ylimääräisiä taukoja. Niinpä Vox asteli lavalle vasta puoli yhdeksäksi.

Pitkä odottelu ei ollut kuitenkaan vienyt Voxin latausta mihinkään. Kansallispukuihin sonnustautunut kuoro sai raikuvat suosionosoitukset kävellessään lavalle ja hymyilevät kasvot loistivat yleisölle. Kisavetonsa jo esittänyt energinen Cornwall Youth Choir tuli yleisöön kannustamaan Voxia, mikä lisäsi suosionosoitusten desibelejä. Voxilaiset olivat myös joka käänteessä tsempanneet Cornwallin kuorolaisia. Eläköön kuorojen keskinäinen solidaarisuus!

Voxin kisaveto alkoi Anders Edenrothin sävellyksellä Bumble Bee, jota muun muassa The Real Group on tehnyt tunnetuksi. Voxin tulkinnassa kimalainen lenteli kukasta kukkaan leijuen kepeiden ja puhtaiden sävelharmonioiden päällä. Hyvä tuuli tarttui tästä kappaleesta voxilaisten innon ja vilpittömyyden välittämänä. Siitä siirryttiin Sanna Salmisen I feel so good -bilehittiin, jonka pintakerroksen alta kuoriutui yksinäinen ja ulkopuolisuuttaan käsittelevä herkkä sielu. Voxilaisten heittäytyminen kappaleen tunnelmaan oli sataprosenttista. Lopuksi herkisteltiin Pato-kappaleen parissa. Jotenkin Voxi onnistuu aina löytämään tästä voimakappaleesta uuden kerroksen, joka avaa lukkoja tai patoja. Tälläkin kertaa taitavasti rakennetut fraasit ja yhteisestä laulun voimasta ponnistava sanoma punoutuivat yhteen vastustamattomasti. 

Voxi valmiina kisavetoon!

Kisaesityksen jälkeen suoritettiin kansallispukukävely takaisin City Hallille, josta vaatteidenvaihdon jälkeen kipaistiin vielä matkanjohtajan tilaamille hampurilaisille lähimpään Mäkkäriin. Isompiin juhliin ei kuitenkaan yllytty, koska seuraavana aamuna odottaisi seuraava kisaveto, tällä kertaa kirkkomusiikkisarjassa. 

Tässä vaiheessa yötä, kun omia sanoja ei enää juuri löydy, turvaudun Aili Järvelän tekstiin Pato-kappaleesta: 

”Ääni on se jonka voima voi kaiken parantaa
Anna sen vapaana soida, anna sen kuulua”

Hull kuittaa tältä päivältä, hyvää yötä!

Lammaslaitumilta kisakaupunkiin

Jos edellinen hostelli Stratford-upon-Avonissa edusti idyllistä kylämaisemaa, Hartington Hall oli aitoa maaseutua. Vihreät niityt aukesivat joka suuntaan, kiviaidoilla rajattuina. Ja laitumilla tepasteli lampaita, joista moni oli juuri äskettäin poikinut, joten karitsojen määkinä sulostutti entisestään maisemassa vallitsevaa tunnelmaa. Pienen aamukävelyn tuloksena löydettiin kuorolle hyviä kuvauspaikkoja, ja niinpä aamupalan jälkeen suoritettiin pieni maisemallinen kävely lähimaastossa ryhmäkuvausten merkeissä. Lopputuloksena kelvollinen määrä ruutuja kuorosta englantilaisen maaseudun sydämessä sekä kahdesta aasista, jotka ilmeisen seurallisina eläiminä tulivat voxilaisten ihasteltaviksi ja siliteltäviksi. Aasit saivat nimet Javier ja Cito - tietäjät tietävät, missä Voxin kisakappaleessa tuo nimi esiintyy (oikein vastanneiden kesken voidaan arpoa levypalkinto). 

Javier ja Cito poseeraamassa. 

Sää oli jo kääntynyt melko viileäksi, mutta se ei haitannut ulkona pidettävää äänenmuodostusta ja pikatreeniä. Maalaismaisemista otettiin kaikki irti! Lounaseväiden jälkeen pakkauduttiin bussiin ja saatiin vielä ihailla lammaslaitumia ja vehreitä maisemia laskeuduttaessa rinteitä alaspäin. Suuntana oli satamakaupunki Kingston upon Hull eli tuttavallisemmin Hull, joka tulisi olemaan kuoron tukikohta seuraavien kolmen päivän ajan. Hullissa majoituttiin kaupungin keskustassa sijaitsevaan hotelliin, ja koska seuraava voxilaisia koskeva ohjelma olisi päivällinen ja sitä seuraava festivaalin avajaiskonsertti, ehtivät kuorolaiset sitä ennen tehdä pienen shoppailureissun kaupunkiin. Ensimmäiset Hullin kuorofestivaaliin liittyvät mainoksetkin bongattiin kävelykadulta samaisella shoppailureissulla.

Kuorofestivaalimainos Hullin katukuvassa.

Kuorolaisten kiertäessä kauppoja Sanna ja matkanjohtaja Päivi kävivät rekisteröitymässä kuorofestivaalien toimistolla ja osallistumassa Hullin kaupungin järjestämään vastaanottoon festivaalivieraille. Samassa yhteydessä paikalla päivystänyt BBC:n toimittaja poimi Sannan haastateltavaksi, ja kyseisen haastattelun pitäisi tulla ulos radiosta osana BBC:n perjantaiaamun lähetystä. Jos linkki lähetykseen löytyy, laitamme sen jakoon Voxin some-kanaville.

Päivällinen nautittiin komeassa Hull City Hallissa, jonka tiloista löytyy catering centerin lisäksi myös kisatoimisto ja konserttisali. Voxilaiset illastivat samaan aikaan eteläafrikkalaisen Tygerberg Children’s Choirin kanssa. Samainen kuoro tulee olemaan toinen lauantaisen gaalakonsertin esiintyjä.

Voxilaiset odottamassa päivällistä.

Festivaalien avajaiskonsertti Hull City Hallin salissa toi lavalle kaksi kilpailukuoroa, kroatialaisen ja liettualaisen, sekä lisäksi paikallisen koulujen lapsikuoron sekä ison projektikuoron, jonka mukana esiintyi myös viittomakielinen ryhmä. Viimeksi mainitun esitykseen Sing to the Hills saattoi yleisö lopussa liittyä laulamaan äänissä nuoteista, jotka löytyivät festivaaliohjelmasta.

Avajaispuheissa kehuttiin festivaalin kansainvälisyyttä, toivotettiin kuorot tervetulleiksi kunkin osanottajamaan omalla kielellä ja todettiin yleisesti, miten hienoa on monen koronavuoden jälkeen kokoontua yhteen matkojen päästä ja laulaa. Kävipä Hullin pormestarikin juhlavarustuksessaan paikalla pitämässä tervetulopuheen. Myös kuorokilpailun tuomarit esiteltiin. Suomesta raadissa on mukana kuoronjohtaja Sanna Valvanne.

Hull City Hallin päälava

Projektikuoro avajaiskonsertissa

Konsertin jälkeen olikin aika saatella kuorolaiset hotellille tavoitteena aikainen nukkumaanmeno. Ensimmäinen kisaveto rytmimusiikkisarjassa olisi ohjelmassa seuraavana päivänä, ja siihen orientoituminen oli syytä jo aloittaa. Huoltajien kesken sovittiin vielä askelmerkit kuorolaisten ja kansallispukujen liikkumiseen sekä ruokahuollon toimimiseen seuraavana päivänä. Tiheät maisemanvaihdokset ja intensiivinen kuoroelämä parin viimeisen päivän aikana ovat vaatineet voimia, mutta antaneet myös valtavasti kokemusten ja yhteisten tunne-elämysten muodossa. Ei muuta kuin kohti ensimmäistä kisapäivää!

Shrewsbury: piknikkiä, workshop ja konsertti

Aamun valjetessa Stratford-upon-Avonissa valkeni samalla, millaisessa paikassa oli yövytty. Vehreät maisemat, lammaslaitumet ja komea kirkontorni ympäröivät hostellia, joka näytti Emmerdalea tv:stä katsoneelle siltä ”todelliselta Englannilta”. Edellisillan pimeydessä maisemat olivat ymmärrettävästi menneet ohi, kun oli vain väsyneinä kömmitty sisään tärkeimpänä tavoitteena tyhjentää bussi matkalaukuista ja saada kuorolaiset iltapalan kautta yöunille. Aamupalalla vastaan tulikin vähän virkeämpiä kuorolaisia. Hostellimajoitus oli monille uutta ja jännittävääkin, toisaalta meininki oli vähän niin kuin leirikeskuselämässä, toki lisättynä englantilaisen maaseudun twistillä.

Ensimmäinen majapaikka: YHA Stratford-Upon-Avon

Seuraava bussimatka veisi voxilaiset Shrewsburyyn, mutta ennen bussin saapumista tarvittiin hieman neuvotteluja. Matkanjohtajan puhelinlinjat kävivät kuumana selviteltäessä sitä, miten järjestetään kuorolle ja matkatavaroille riittävän suuri bussi ja mielellään riittävän ajoissa. Kokonaisymmärrys kuoron tilatarpeista oli edelleen hieman puutteellinen, samoin se, pitääkö jo sovitun lisäksi maksaa lisää samasta palvelusta. Lopputulemana hostellin parkkipaikalle kuitenkin saapui bussi – tällä kertaa riittävän suuri – ja riuska kuljettaja, joka onnistui sijoittamaan kaikki matkalaukut tavaratiloihin. Aikataulu oli venynyt sen verran, että Shrewsburyyn suunniteltu tapaaminen ja lounastauko paikallisen kuoron kanssa lyheni vain tuntiin.

Kuorolaiset pääsivät aamutreenien alkajaisiksi kävelylle.

Bussin odottelu kääntyi kuitenkin kuorolaisten kannalta iloksi, kun aika saatiin käytettyä äänen ja kehon herättelyyn Sannan johdolla. Maisematkin näissä harjoitustiloissa olivat kohdillaan. Satumaisten puiden siimeksessä soiva laulu nostatti hymyn jälleen huulille myös huoltajaporukalla, joka roudasi kuorolaisten laukkuja kauan odotettuun bussiin. Pian istuttiin kyydissä seuraavana kohteena Shrewsbury (lausuntatapoja tälle paikannimelle on monia riippuen siitä, mistä päin Englantia on - haastan lukijat lausumaan sanan nopeasti kymmenen kertaa!)

Ääni ja keho auki!

Shrewsburyssä Vox Aurean vastaanotti Yeoman Singers, joka on pääosin seniori-ikäisistä laulajista koostuva ”community choir”. Yhteisöllinen kuoro, minkä saimmekin vierailun aikana moneen kertaan kokea. Isännät olivat suunnitelleet meille kaupunkikierroksen ja lounaan Shrewsburyn keskustaan, mutta myöhästyneen aikataulumme takia tehtiin vain lyhyt kävelykierros vanhan kaupungin maisemissa ja haettiin take away -ruuat. Suomalaisia vieraita varten isäntäkuoron Belinda oli askarrellut kartta- ja esitetaskuja, joiden kanteen hän oli vielä kääntänyt Googlen avustuksella suomeksi tervehdyksen ja infoa kaupungista. Siitä opimme muun muassa, että kuuluisin Shrewsburyssä asunut henkilö oli Charles Darwin. Patsaskin kaupungista löytyi, mutta sitä emme ehtineet nähdä. Onneksi esitetaskusta löytyi hyviä karttoja ja esitteitä muistoksi tästä kauniista kaupungista.

Kaksi kättä hississä, taustalla Old Market Hall.

Näillä kaduilla kelpasi kävellä!

Lounaaksi take awaysta saatiin fish & chips -annokset, jotka voxilaiset nauttivat piknik-meiningillä tulevan konserttipaikan, Baytonin Christ Churchin pihalla. Tämä oli jälleen sitä ”todellista Englantia”. Aurinko paistoi, ruoho vihersi ja vastapäisen talon pihapuussa kukkivat magnoliat, kun kuorolaiset nauttivat rasvassa paistettua englantilaisklassikkoa pihanurmikolla.

Lounaan jälkeen voxilaiset pääsivät tekemään tuttavuutta Yeoman Singersin kanssa laulun avulla. Kuorot pitivät workshopin, jossa harjoiteltiin suomalaisia ja englantilaisia lauluja ja valmisteltiin niitä esitettäviksi illan konsertissa. Suomalaista antia yhteissessiossa edustivat Vot i kaalina dai sekä Finlandia, johon opeteltiin myös englanninkielisen virren Be Still My Soul sanat. Oli taas aihetta olla ylpeä voxilaisista: he jututtivat rohkeasti isäntäkuorolaisia ja opettivat näille laulujen osia muistaen aina hymyillä kohteliaasti.

Workshop Christ Churchin kirkkosalissa.

Silitystalkoot vauhdissa.

Workshopin aikana huoltajat käynnistivät kansallispukujen silitystalkoot ja kävivät kaupassa täydentämässä eväsvarastoa. Ystävälliset isäntämme tarjosivat auliisti apuaan kuskaamalla eväsiskuryhmän autolla kauppaan ja lainaamalla silitysraudan vaatehuoltoryhmälle, joka saikin kolmella raudalla silitystehtaan toimimaan täydellä teholla. Ja workshopin jälkeen kaikille kuorolaisille oli katettu dinner buffet, jossa pöydät notkuivat pikkusuolaisista ja -makeista syömisistä. Tästä oli hyvä jatkaa keskittymispiirin kautta konserttiin.

 

"Itketetään niitä!"

Konsertin aluksi Yeoman Singers -kuoron johtaja Motje Wolf esitteli illan suomalaiset vieraat. Motjen ja Sannan yhteistyö on käynnistynyt eurooppalaisen musiikkikasvatusyhdistys EAS:n alaisen Singing in Music education -työryhmän tiimoilta. Nyt yhteistyö konkretisoitui kahden kuoron yhteiskonserttiin. Konsertti alkoi Yeoman Singersin osuudella tutulla laululla Puukko-Mackie.

 

Yeoman Singers Motje Wolfin johdolla.

Voxin ohjelmistossa oli tulevan kuorokilpailun ”vauhtikappaleista” Kiire, Like me, Käppee ja I feel so good. Koreografiat saivat aikaan naurunhörähdyksiä yleisössä, kun kuorolaiset etsivät aamutokkurassa kadonneita tavaroitaan ja kuvasivat puhelimilla selfieitä. Käppeen akkojen paha ajatus nostatti niskakarvat pystyyn ja I feel so good herätti pohtimaan, onko juhlien keskipisteessä viihtyvällä oikeasti hyvä olla. Voxilaisten lavaesiintyminen oli eläväistä ja heittäytyvää jälleen kerran.

 

Konserttipaikkana toimivan kirkkosalin akustiikka osoittautui hämmästyttävän hyväksi. Se kannatteli erityisen hyvin tunteisiin meneviä teoksia Abuelita says goodbye sekä Pato, joka lähes poikkeuksetta saa yleisönkin padot murtumaan, kun ”kaikissa meissä soi”.

Lopuksi lavalle nousivat Yeoman Singers ja Vox Aurea yhdessä, ja yleisö sai kuulla päivän workshopissa harjoitellun tuotannon antia. Sydäntä lämmittävimpiä hetkiä lienee ollut se, kun Yeoman Singersin varttuneemmat laulajat liittyivät soolokvartetteihin nuorten naisten uhoa uhkuvassa Vot i kaalina daissa. Laulu kuuluu kaikille, niin tänäänkin.

"Ei neiti minunnäköinen osaisi orjana olla..."

Päivän viimeinen etappi oli kahden tunnin bussimatka pimenevässä illassa kohti Hartington Hallin YHA-hostellia, joka on viehkeä vanha sokkeloinen rakennus hulppeissa maisemissa luonnon keskellä. Kunhan seuraava aamu valkenee, nähdään tarkemmin, mihin sitä oikein on tultu. Nyt on tullut kuitenkin aika laittaa kansi kiinni ja toivottaa hyvää yötä.

Jyväskylä – Helsinki – Lontoo – Stratford-upon-Avon

Voxilaiset Harry Potter -studiolla.

”Aina kun Voxi lähtee ulkomaanmatkalle, on aamuyö.”

Lähtö aamuöisestä Jyväskylästä.

Tätä perinnettä ei ollut syytä muuttaa nytkään. Ehtiäksemme aamulennolle piti bussin startata Agoralta vähän ennen kolmea aamulla. Epäinhimilliseen lähtöaikaan nähden kuoro jaksoi jälleen hämmästyttää saapumalla paikalle ajoissa, laukut valmiina tavaratilaan pakattaviksi ja kaikki tarvittavat dokumentit mukana. Tästä sujuvuudesta kiitos kuuluu myös kotiväelle, joka jaksaa huolehtia kuorolaisensa menemisistä ja ehtimisistä. Kiitos, ilman teitä emme olisi nyt matkalla!

Ensimmäinen etappi Jyväskylästä Helsinki-Vantaalle oli myös varmuudella matkan hiljaisin. Loppuja unenrippeitä torkuttiin ja eväitä mutusteltiin aamun alkaessa valjeta sateisena. Kentälle päästyä alkoivat huoltajien ensimmäiset ”koulutusta vastaavat tehtävät”: saatella matkaryhmänsä check-inin, turvatarkastusten ja passintarkastusten läpi oikealle portille. Helppo aloitustehtävä, jota edesauttoivat myös uudistuneet turvajärjestelyt.

Kohti Lontoota!

Voxin matkoilla järjestäydytään siis matkaryhmiin, joihin tukeudutaan varsinkin isommissa paikoissa kuljettaessa, kokoonnuttaessa ja syötäessä porukalla. Kuorolaisia laskettaessa kenenkään huoltajista ei tarvitse laskea 48:aan, vaan korkeintaan kuuteen tai kahdeksaan, joka on ryhmän pääluku. Ryhmäjaoissa on huomioitu se, että niissä on sekä kokeneita että aloittelevia kuorolaisia. Tärkeä periaate toimintakulttuurissa on myös se, että ryhmäläiset keksivät ryhmälleen nimen ja kirjoittavat sille säännöt.

Tällä matkalla muuten matkaryhminä toimii seuraavanlaisia porukoita: Tii Taimers, Kalle RowanBerry Maintenance Crew, Lumiukot, Kuolonsyöjät, Coetus Itenerantum, Järvisen VauhtiVeikot ja Brother Matthew’s Angels. Osasta voi päätellä ryhmän huoltajan nimen, osasta jotain muuta... tärkeintä on kuitenkin vahvistaa ryhmän henkeä ja muodostaa siitä myös turvallinen lähituki jokaiselle kuorolaiselle.

Parin tunnin lento Lontooseen vilahti ohi hujauksessa, monella univelkaa paikkaillen. Kuorolaiset astelivat Heathrow’n ihmisvilinään vetreyttämään jalkojaan pitkän matkarupeaman päätteeksi. Matkaryhmät saatiin kokoon tuloaulassa ja seuraava rasti olisi tilausbussin tavoittaminen. Mikä ei ollutkaan aivan yksinkertainen juttu, kun suoraa numeroa kuljettajalle ei matkanjohtajalle ollut bussiyhtiöstä annettu. Kun numero viimein saatiin ja soitto kuljettajalle, piti vain suunnistaa oikeaan laituriin. Tähän haasteet eivät kuitenkaan loppuneet, koska bussiyhtiöllä oli myös täysin eri käsitys 56-henkisen seurueen matkatavaroista kuin minkä kuvittelimme heille antaneemme.

Kuinka mahduttaa 56 matkustajaa ja matkalaukut bussiin, testi 1.

Ystävällinen kuljettaja kuitenkin teki kaikkensa mahduttaakseen laukut. Myös bussifirmaan soiteltiin siinä toivossa, että saataisiin lisäksi pakettiauto osalle matkalaukuista. Tästä ideasta piti kuitenkin luopua ja palata suunnitelmaan A, pakaten loput matkalaukut bussin takapenkeille (kuljettajan ottaessa riskin sakoista, jos poliisit pysäyttäisivät). Mutta lopulta kuorolaiset istuivat bussissa, joka ajeli Lontoon vihreissä kaupunkimaisemissa kirsikkapuiden kukkiessa. Suuntana oli Westfieldin ostoskeskus, jossa lounastettiin ja saatiin myös shoppailuaikaa.

Ostosreissulta palatessa saatiin bussiin myös yllätysvieras: Englantiin kotiutunut säveltäjä ja entinen voxilainen Veera Lummi, jonka käsialaa on kuorolle sävelletty tilausteos Taivaalla on tilaa, ehti lounastamaan Sannan kanssa ja kävi moikkaamassa voxilaisia bussissa. Matkan ensimmäinen Over the Rainbow viritettiin tietenkin Veeralle.

Päivän pääkohteena oli Warner Bros -yhtiöiden Harry Potter -studio Leavesdenissa. Elokuvien kuvauspaikat kätkeytyivät massiivisten seinien sisään, mutta ennen taikamaisemiin sukeltamista voxilaiset nostattivat tunnelmia sisäänkäynnillä Kaksi kättä hississä -kappaleen tahdissa. Riehakkaat sävelet tarttuivat talon työntekijöihin ja portille saapuviin vierailijaryhmiinkin, eli voidaan sanoa Voxin toimineen ansiokkaasti sisäänheittäjänä. Kuorolaisten saapuessa studion kierrokselle yksi jos toinenkin työntekijä myhäili tyytyväisenä ja toivotti kuorolaisille ”good luck for the competition!”

"Feel-feel-feel-your body..."

Harry Potter -kirjoja ja elokuvia lukeneet muistavat silmälasipäisen Harryn, punatukkaisen Ron Weasleyn ja nokkelan Hermionen. Nämä hahmot toivottivat vieraat tervetulleiksi elokuvien kuvauspaikoille ja tutustumaan rekvisiittaan sekä lavasteisiin, joiden loihtimiseksi tuotantotiimi oli aikoinaan tehnyt valtavan työn. Suu loksahti useamman kerran auki studiokierroksen viedessä aina uusiin kohteisiin, kuten Tylypahkan saliin, Kiellettyyn metsään tai Hogwarts Express -junaan. Koko Potter-saaga on toki läpeensä tuotteistettu ja kaupallistettu, mutta silti se muistutti luovuuden, mielikuvituksen ja yllätyksellisyyden merkityksestä rationaalisessa ja ennalta arvattavassa maailmassa.

Tylypahkan komea miniatyyri.

Potter-studiokierroksen jälkeen edessä oli vielä kahden tunnin ajomatka auringon laskiessa Emmerdale-maisemissa Stratford-upon-Avoniin, jossa Voxia odotti pitkän matkapäivän päätteeksi majoitus YHA-hostellissa. Pikainen evästäydennys matkan varrelta ja perille päästyä pikainen jakautuminen majoitushuoneisiin. Tänä yönä uni todennäköisesti tulee helposti ja pian. Matkustuspäivän jälkeen huomenna päästään laulamisen kanssa tositoimiin.

Hyvää yötä, good night!

Lähtö Brittein saarille lähestyy...

 

Kuoro edustuskunnossa ja lähtövalmiina! (Kuva: Tomi Piilokari)

Kohta lähdetään jälleen Voxin matkaan! Lähtöpäivä on tiistai 25.4., kohteena Iso-Britannia ja siellä Hull (virallisemmalta nimeltään Kingston upon Hull), satamakaupunki itäisessä Yorkshiressa, jossa Vox Aurea osallistuu Interkulturin kansainväliseen kuorokilpailuun. Edellisestä Voxin kisamatkasta onkin vierähtänyt aikaa lähes kahdeksan vuotta. Kansainvälisillä kuorofestivaaleilla on toki oltu eri tavoin edustamassa tässä välissäkin, mutta nyt on tarkoitus mennä mittaamaan kuoron kisakunto kansainvälisen raadin edessä.

Hullin kuorofestivaaleille 27.4.-1.5. osallistuu 27 esikarsinnan läpäissyttä kuoroa kymmenestä eri maasta. Kuorokilpailussa Vox Aurea osallistuu kolmeen eri sarjaan: nuorisokuorot, sakraalimusiikki ja rytmimusiikki. Lisäksi kuoro esiintyy festivaalin yhteydessä järjestettävässä gaalakonsertissa. Vain kaksi kuoroa osallistujajoukosta kutsuttiin gaalakonserttiin, ja Vox Aurea sai kunnian olla näistä toinen.

Hullin kuorofestivaalin nettisivut

Ennen festivaaleja Vox Aurea vierailee matkan varrella ystävyyskuoron luona Shrewsburyssa, jossa kuorot pitävät workshopin ja yhteiskonsertin. Laulu tulee siis soimaan tällä reissulla monenlaisissa konserttipaikoissa!

Matkavalmistelut ovat värittäneet tätäkin kuorokevättä. Koronakurimuksesta päästyä ulkomaanmatkailu ei vaadi enää vastaavia varotoimia kuin vielä vuosi sitten, vaan on voitu keskittyä "normaalimpiin" asioihin, kuten kansallispukujen, matkavakuutusten ja passien tsekkaukset, matka-adapterit, valuutanvaihto... ja kuoro taas on treenannut ohjelmistoa kisakuntoon.

Matkaan lähtevien 48 kuorolaisen paimentajina ovat kuoronjohtaja-Sannan ja äänenmuodostaja-Josefiinan lisäksi kuusi huoltajaa, joiden päätehtävinä on vastata vaate- ja eväshuollosta sekä kuorolaisten terveydestä ja turvallisuudesta. Matkan kuulumiset päivittyvät tähän blogiin noin kerran päivässä, ja tuttuun tapaan myös Voxin Facebookista ja Instagramista löytyy kuva- ja videomateriaalia matkan varrelta. (Some-päivitysvastuu kiertää myös kuorolaisilla, mikä takaa varmuudella sen, että IG-postaukset ovat enemmän fresh ja vähemmän boomer-tyyliä...)

Tunnelmia lähtökonsertista

Matka- ja kisatunnelmiin virittäydyttiin torstaina 20.4. lähtökonsertissa, joka keräsi mukavan yleisön Seminariumiin yliopiston vanhaan juhlasaliin. Lähtökonsertissa kuultiin Voxilta kaikkien kolmen kilpailukategorian ohjelmisto sekä gaalakonsertin ohjelmisto. 

Lähtökonsertti käynnistyi kuoron marssiessa sisään Vot i kaalina dain sävelin.

Kisaohjelmisto on monipuolinen ja koko tunneskaalan virittävä kokonaisuus. Se myös nostaa esiin Voxin taitoa kertoa tarinaa koko keholla, läsnäolevana ja tilanteisiin heittäytymällä. Yksinäisyyttä ja joukkoon kuulumista tutkiskelevat Sanna Salmisen sävellykset Like me (nuorisokuorosarja) ja I feel so good (rytmimusiikkisarja) alleviivaavat tätä puolta Voxin ilmaisussa.

"Do you like me?"

"I feel so good"

Kuoro pysähtyy myös pyhien tunnelmien äärelle keskiaikaisessa Mariam matrem -teoksessa, löytää kahlitun voiman, joka soi meissä kaikissa Aili Järvelän Pato-kappaleen sanoin, ja hyörii arkiaamun puuhissa Tomi Räisäsen sävellyksessä Kiire. Moneen voxilaiset siis taipuvat, ja uskon että tästä kisareissusta tulee jälleen elämys, joka piirtyy ääni- ja kuvamuistoihin lähtemättömästi.

Kengät ja vessapaperirullat ovat hakusessa, kun on Kiire...

Tervetuloa Voxin matkaan!