Ensimmäinen matkapäivä: Jyväskylä-Helsinki-Zurich-Basel

Käynnistetäänpä Voxin blogi Sveitsin matkasta. Ensimmäinen vuorokausi takana ja kaikki hyvin, ellei peräti erinomaisesti. 

(Joskus kuva kertoo enemmän kuin sata jänistä. Kokeillaanpas...)

Ma-ti yöllä kello 01.00 näytti Hippoksen piha jokseenkin tältä:

Vaikka sää oli kolean tuulinen, oli Vox Aurea selvästi jo liekeissä.

Matka kohti Sveitsin Baselia sai alkaa. Mukana uudempia kuorolaisia ensimmäisellä Voxin ulkomaanmatkallaan. Konkareita jo mahdollisesti viimeisellä Vox-reissullaan. Ja monta siitä välistä. Silti, kaikki yhtä tärkeitä, ainutlaatuisia ja arvokkaita. Aika monella perhosia vatsassa, vaikka vähän reippaampaa mielellään esittäisikin. Ja jännittäväähän tämä on - meille kaikille! 

Kun 60-paikkainen bussi murahti käyntiin, ei voinut välttyä ajatukselta, että jotain todella hienoa tässä vaan on. Tuntuu, että meillä on tällainen oma aarre, joka viedään aina hetkeksi muiden ihasteltavaksi. Ja niin ne muutkin saavat tietää, että tämän aarteen nimi on Vox Aurea. Seuraavan kuuden päivän aikana tätä tinkimätöntä, mutta iloista työtä tehdään kohteessa "Europäisches Jugendchor Festival Basel". Rakkaudesta lajiin.

Pian oltiinkin jo lentokentällä eikä uneton yö tuntunut vaivaavan.

Sanna sen aamukahvin äärellä kentällä sanoi: "Se on se tunne, kun kaikki hengittää samaa ilmaa. Kun kuoro on yksi soitin."


"Lähdetäänpäs viemään taas Suomea maailmalle."

Lento sujui hyvin ja kapteeni sai aplodinsa. Zurichissa meitä oli vastassa huippuoppaamme Filip ja Claudia.

Bussikuski pyysi laulua matkalla Zurichistä Baseliin...

Baselissa odotti helle ja lumoavan kauniit maisemat.

Iltapäivään kuului sekä lounas Uni Mensalla, että kaupunkikierrosta.

Täällä on muuten kesä!

Yhteinen iltapäivämme päättyi ikiomaan jäätelö-festivaaliimme. Aikaa oli nimittäin alle puoli tuntia ja jotenkin oli saatava yhden miehen jätskikojusta ulos 60 tuotetta. Kuten kuvasta näkyy, kohtelias yksityisyrittäjä otti apumme vastaan. Kun yksi Vox-isä kaivoi tuutteja pakastimesta, toinen Vox-äiti taikoi palloja niitä haluaville. Itse myyjän tehtäväksi jäi merkata myydyt tuotteet ruutupaperilleen. Vox Aurea tuli, näki ja söi jäätelökioskin lähes tyhjäksi. Näin meillä.

Päivän päätteeksi kaikki kuorolaiset pääsivät sydämellisiin isäntäperheisiinsä.  Päivä oli kieltämättä raskas, mutta hieno. Pitkät unet tulevat tarpeeseen, sillä huomenna alkaa laulu soida!!!