7.4.2019
Brysselin Soitinmuseo katselee ylpeänä Brysselin kaupunkia. Kun 1877 vuonna tavarataloksi rakennettu talo kääntää katsettaan hieman oikealle, sille aukeaa mieletön näkymä Mont des Arts -puiston yli, kaupunkiin ja sen kattoihin. Siltä jää juuri ja juuri katoilta piiloon monia Brysselin kuuluisimmista nähtävyyksistä, kuten Manneken Pis ja Grand Place, mutta se ei sitä haittaa. Maisema on silti kaunis. Hyvän sijaintinsa ansiosta museo on tottunut näkemään tuhansia ihmisiä päivittäin, mutta tänä sunnuntaina se näkee jotain, joka jää sen mieleen pitkäksi aikaa.
Hieman ennen kello yhtä keskipäivän tienoilla alkaa museon ohi kulkevasta massasta erottua ihmisiä värikkäissä mekoissa ja puvuissa. On kuin modernin keskustan vilskeen keskelle olisi putkahtanut muistoja menneisyydestä. Villaan ja pellavaan pukeutuneet nuoret kipittävät etuoven ohi viereiselle kujalle, jolta löytyy esiintyjien ja henkilökunnan sisäänkäynti rakennukseen.
Rakennuksen viidennestä kerroksesta löytyy konserttisali, jonne kauniita kansallispukuja kantava kuoro kokoontuu. Laulajat avaavat äänensä, käyvät läpi tulevan konsertin laulut, asetelmat ja koreografiat huoltajatiimin silittäessä viimeisiä essuja ja paitojen hihoja. Kun äänet ovat auki ja konsertin kuviot selvät, kiirehtivät kuorolaiset letittämään toistensa hiuksia ja viimeistelemään ulkoasujaan. Pian he hiljentyvätkin jo keskityspiiriin, jossa kuoronjohtaja-Sanna palauttaa kuorolaisten mieliin tärkeimmät konsertissa muistettavat asiat ja tsemppaa kaikkia nauttimaan esiintymisestä. Kun perinteinen ”Itketetään niitä!” on kajautettu, kuorolaiset asettuvat avauskappaleen ’Lorulailee’ järjestykseen. Tunnelma on keskittyneen innostunut, kun ovi saliin aukeaa päästäen ensimmäiset voxilaiset lavalle.
Monipuolinen konserttiohjelmisto näyttää Vox Aurean monipuolisuuden. Suomalainen ja eteläafrikkalainen kansanmusiikki, modernit kuoroteokset ja gospel sulautuvat luontevasti yhdeksi konsertiksi, josta löytyy varmasti kaikille jotain. Konsertti sekä haastaa kuulijaansa Jaakobin poikien kaltaisen modernin musiikin osalta, puhumattakaan Helmin vaikuttavasti esittämän itkuvirren osalta, että tuo uutta energiaa kuulijoille tuttuihin biiseihin, kuten esimerkiksi ’Somewhere over the Rainbow’ ja ’Poinnçoneur des Lillas’. Lähinnä kuorolaisten isäntäperheistä koostuva yleisö tulee silmät loistaen kiittelemään Sannaa ja kuorolaisia konsertista. Monet eivät olleet aikaisemmin tajunneet, miten hyvä kuoro heillä olikaan vieraana tai että kuoromusiikki voi olla niin mahtavaa kuin mitä Voxi osoitti sen olevan. Brysselin Soitinmuseokin myhäilee tyytyväisenä, tällaista konserttia se ei ole eläessään päässyt todistamaan.
Siksi onkin haikeaa, kun kuoro jättää rakennuksen. Museo katsoo kurolaisten perään, kun suurin osa heistä viilettää isäntäperheineen kohti kaupungin keskustaa. Se arvaa, että suomesta tulleiden vieraiden iltapäivään voisi kuulua esimerkiksi belgialaisten vohveleiden syöntiä ja nähtävyyksien tutkiskelua. Tyytyväisenä mielenkiintosesta päivästä vanha tavaratalo jää pohtimaan näkemäänsä ja kuulemaansa kiitollisena uudesta kokemuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti