Kultaa, hopeaa ja loistavat loppubileet

(Varoitus: pitkä postaus!)

Viimeinen kisapäivä oli tunne- ja tapahtumarikas monin eri tavoin, mutta lähdetäänpä kerimään päivän tapahtumia takaperoisessa järjestyksessä ja kerrotaan ensimmäisenä kisauutiset, jotka lähetettiin heti viime yönä kotiväen Whatsappiin ja Voxin some-kanaville: 

• Voitto tuli rytmimusiikkisarjassa (pop/jazz/gospel) huipputuloksella, yli 26 pistettä!
• Nuorisokuorosarjassa (G3) Voxi sai myös kultadiplomin ja sijoittui pisteissä toiseksi. Voiton vei tiukalla marginaalilla mutta ansaitusti upea Farnham Youth Choir, jonka kanssa vaihdeltiin puolin ja toisin tsemppauksia pitkin kuorokilpailua.
• Kirkkomusiikkisarjassa Voxi sai hopeisen diplomin. Sarjassa oli monta erittäin tasokasta kuoroa, ja voitto meni oikeaan osoitteeseen Southern Spirit Singers -kuorolle, jonka kisaesityksen saimmekin kuulla lauantaina oman kisavedon jälkeen. Iloksemme myös eteläafrikkalainen Tygerberg Children’s Choir pärjäsi kirkkomusiikkisarjassa hienosti sijoittuen toiseksi.

Sanna, pysti ja voxilaiset Hull City Hallin edustalla.

Kisatulosten ja sijoitusten ohella kuorokilpailu on paljon, paljon muutakin, ja se saatiin kokea täysipainoisesti tunteikkaan sunnuntaipäivän aikana. Kuorojen kohtaaminen ja spontaani ystävystyminen, jaettu laulu ja toinen toisensa kannustaminen, riehakkaat ponileikit, voitontanssit ja ilon kyynelet, joita kuorojen kanssa koettiin, ovat kokemuksia täysin vertaansa vailla. Enkä olisi vielä sunnuntaiaamuna Voxin aamuharjoituksia Hull City Hallissa seuratessani arvannut, että illalla tanssisin tuolilla samaisessa salissa kuvaten videolle kuorolaisten tanssia Bruno Marsin soidessa ja värivalojen välkkyessä. Mutta miten tähän päädyttiin? Lähdetäänpä aamusta.

Soundcheck nuorisokuorosarjan kisaan Albemarle Music Centerissä.

Nuorisokuorojen sarjan (G2, youth choirs of equal voices) soundcheck oli aikataulutettu jo kymmeneksi, joten voxilaiset piti saada ajoissa aamiaiselta liikkeelle, kansallispukujen vaihtoon ja aamulämmittelyyn, jotta ehdittäisiin kisapaikkaan Albemarle Music Centeriin. Ajoissa ehdittiin – huomataksemme, että aikataulu olikin muutettu ja Voxin äänitsekkaus olisi myöhemmin. Järjestäjät liikuttelivat kuitenkin neljää paikalla kisaavaa kuoroa näppärästi paikoista toiseen, jotta valmistautumisaikaa backstagelle jäi. Aina kuorojen kulkiessa toistensa ohi syntyi aplodimyrsky ja toivoteltiin puolin ja toisin ”good luck to the competition!” Erityinen kipinä syttyi voxilaisten ja eteläenglantilaisen Cornwall Youth Choirin välillä – kuoro, joka oli tuttu jo rytmimusiikkisarjasta ja jonka välitön energia ja into oli täyttänyt koko lavan.

Valmistautuminen kisavetoon.

Nuorisokuorojen sarjassa Voxin vuoro oli tällä kertaa ensimmäisenä. Muut kuorot olivat englantilainen Farnham Youth Choir, joka oli tuttu jo kirkkomusiikkisarjasta, sekä turkkilainen FMV Isik & Ayazaga Isik & Ispartakule Isik High School Choir. Cornwallin nuorisokuoro esiintyi näiden kolmen jälkeen, tosin eri kategoriassa (G3, youth choirs of mixed voices).

Voxin kisaveto alkoi Eric Tuanin herkällä sävellyksellä Abuelita says goodbye, jossa isoäiti jättää hyvästit lapsenlapselle. Sävellys on osa Crossings-teosta, joka käsittelee pakolaisuutta ja rajoja eri näkökulmista. Abuelitan tunnemaisema sopraanosooloineen on lähes pakahduttava ja nostatti nytkin kyynelet silmiin. Tästä siirryttiin karnevalistisen kaoottiseen Kiire-teokseen, jonka Tomi Räisänen sävelsi Voxin kantaesitettäväksi Sulasolin laulujuhlien sävellyskilpailuun. Kenkien, avainten ja bussiaikataulujen etsiminen lomittuivat tarkasti etenevään ”Kiire, kiire” -laulantaan, ja Voxi osoitti jälleen kykynsä tehdä lavalla viihdettä säilyttäen samalla kuitenkin laulun fokuksen. 

"Kiire - moido!"

Like Me

Toinen yleisöä naurattava lavakoreografian riemujuhla oli Sanna Salmisen ”kännykkäbiisi” Like Me, jossa yleisö ensin huvittui puhelintaan vilkuilevista kuorolaisista. Kun kuorolaiset kysyivät: ”How do I feel?” ja katsoivat toisten ottamia kuvia, sekoittui huvitukseen myös yksinäisyyden ja epävarmuuden sävyjä. Kisaveto päätettiin Mari Kaasisen sovittaman kansanlaulun Käppeen säveliin. Akkojen paha ajatus vyöryi tutulla räiskynnällä kohti yleisöä ja piti otteessaan loppuun asti.

Voxilaiset saivat jäädä katsomaan loput kisaesitykset saliin, minkä jälkeen poistuttiin musiikkikeskuksen pihalle helpottuneina ja onnellisina kisaurakan päätyttyä. Oli aika laulaa myös kiitoslaulu mukanamme kulkeneelle kisaoppaalle Marylle ja hänen puolisolleen Dannylle, jotka olivat huolehtineet kuorosta valtavalla lämmöllä koko festivaalin ajan, auttaen kaikessa mahdollisessa suunnistamisesta apteekkireissuihin. Kisarupeaman jälkeen tunteet olivat pinnassa ja Over the Rainbow nostatti kyynelet sekä Maryn että kuorolaisten silmiin.

Kisaveto ohi!

Laulu Mary-oppaalle ja Dannylle

Huoltajien suunnitelmissa oli ehkä siirtyminen lounaalle heti kisan jälkeen, mutta voxilaisten ja Cornwall Youth Choirin minglaus oli edennyt jo siihen pisteeseen, että paikalta ei voitu poistua ilman yhteiskuvia, yhteisiä lauluja ja ponileikkiä. Kuorolaisten riehakkuus ja energia tarttui, eikä tätä iloa voinut keskeyttää. Cornwallin mustavalkoinen lippukin tarttui voxilaisille matkaan. Lähtiessä huudettiin ”We love you!” ja toivottiin, että tavataan pian uudelleen. Voxilaisten seuraava kysymys huoltajille oli odotetusti se, milloin lähdetään Cornwalliin tai heidät saadaan meille Jyväskylään!

Voxilaiset ja Cornwall Youth Choir.

"Run, run, run, my baby..."

Kansallispukujen vaihdon jälkeen päästiin viimein syömään. Lounaalla purettiin tuntemuksia kilpailusta ja otettiin some-seurantaan uusia kuorokavereita. Kuorolaisten kysymykseen ”miten ystävyyskuoroksi ruvetaan?” oli helppo vastata: tekemällä noin kuten te teitte cornwallilaisten kanssa! Lauletaan ja hassutellaan yhdessä, seurataan toisiamme somessa ja vaihdetaan yhteystietoja, sitten ehkä käydään jossakin vaiheessa kuorovierailulla.

Iltapäivään oli kisajärjestäjien puolesta mahdutettu vielä workshop Mat Wrightin ja Barnsley Youth Choirin johdolla, tarkoituksena harjoitella samalla iltaa varten yhteisbiisit, joista tosin toinen jäi lopulta pois ohjelmasta. Voxilaisilla oli sitten edessä vielä yksi kansallispukujen vaihto iltaa varten, koska päättäjäiskonserttiin oli syytä mennä edustusasussa, vaikka kuorojen omia esityksiä ei ohjelmassa olisikaan.

Pitkän päivän päätteeksi odotettu päättäjäiskonsertti Hull City Hallissa alkoi hyvässä nosteessa. Kuorot heiluttelivat omien maidensa lippuja (cornwallilaiset ystävämme tietenkin mustavalkoista lippuaan) ja ilma alkoi väreillä varsin riehakasta kisameininkiä. Cornwallin kuorolaiset istuivat sopivasti voxilaisten takana. Tämä porukka nimittäin osaisi bilettää, kun sen aika olisi!

Voxilaiset paikalla päätösjuhlassa!

Illan avasi All For One -kuoro, joka sai heti ensimmäisessä vedossa koko salin taputtamaan mukana ja heiluttamaan kännyköidensä valoja. Ilma oli oikeastaan niin sähköinen, että pienimmästäkin kipinästä sali räjähti huutoihin ja aplodeihin. Sellaiseksi kelpasi myös Hullin kaupunginvaltuuston puheenjohtajan tervehdyspuheenvuoro! Barnsley Youth Choirin johtama Africa nostatti kaikki kuorot laulamaan yhdessä opittuja stemmoja. Ja sitten alkoi olla palkintojenjaon vuoro.

Palkintojenjaon aluksi kaiuttimista kajahti soimaan Queenin We are the Champions, johon koko sali pian yhtyi kädet toisiinsa liitettyinä. Loistava veto järjestäjiltä muistuttaa, että kaikki mukana olevat kuorot olivat voittajia ja kaikki oikeastaan olimme yhteisen palkinnon ääressä, tässä ja nyt, kun saimme tehdä sitä mitä rakastamme.

Kuoronjohtajat valmiiina palkintojen jakoon.

Palkintojen jakoa varten kaikkien kuorojen johtajat kutsuttiin lavalle ja heille ojennettiin kuorojen saamat kunniakirjat, kisasarjojen voittajille lisäksi lasista ja puusta tehdyt pokaalit, joiden veneteema symboloi vapautta, kestävyyttä ja yhdessä matkustamista. Voxilaiset kiljuivat innosta jo nuorisokuorosarjan palkintoja jaettaessa, antaen ansaitut suosionosoitukset sarjan voittajalle Farnham Youth Choirille. 

Rytmimusiikkisarjan palkintosijoja lueteltaessa sitten nimiä kuului toisensa perään, mutta ei vielä Voxin nimeä. Kuorolaiset tarttuivat toisiaan käsistä ja alkoi kuulua epäuskoista supatusta: ”Voitettiinks me?” Ja niinhän siinä kävi, että kun kaikki muut sarjan kuorot oli jo mainittu, jäi vielä viimeinen ilmoitus: ”The winner is, with 26,36 points and a golden diploma… VOX AUREA!”

"Voitettiinks me?"

Riemunkiljunta, itku ja halaukset täyttivät sen kulman, jossa voxilaiset istuivat. Takana Cornwallin kuoro tietenkin buustasi Voxin iloa entisestään. Sanna kävi hakemassa pokaalin tuomaristolta ja itse yritin sekavin tunnelmin saada napattua jollakin järkevällä tavalla kuvia ja videoita tapahtuneesta.

Mat Wright ja Sanna diplomiposeerauksessa.

Vielä kuunneltiin muiden ohessa kirkkomusiikkisarjan tulokset (sieltä siis Voxille hopeinen diplomi melko hyvin pistein) ja päästiin vielä hurraamaan Cornwall Youth Choirille, joka sai ansaitusti kilpailun erityispalkinnon ympäristötietoisuuden edistämisestä kuorolaulun välityksellä. Erittäin tärkeä palkintoaihe, joka toivottavasti on jatkossakin kuorokilpailujen valikoimassa mukana.

Kun tulokset oli julkistettu, alkoivat bileet. Eikä siis puhuta mistä tahansa bileistä, vaan värivalojen ja savukoneiden tahdittamasta spektaakkelista historiallisessa Hull City Hallissa, jonka käytävät täyttyivät hetkessä tanssivista kuorolaisista. Eikä liene ollut yllätys, että Vox Aurea ja Cornwall Youth Choir muodostivat salin eteen ”pisteen” – ja cornwallilaiset oppivat samalla uuden suomen kielen sanan huutaen mukana ”Piste, piste, piste!”

Party time!

Sanna, pysti ja värivalot.

Sanna toi voxilaisten ihasteltavaksi palkintopystin ja kunniakirjat, mutta tunnelma oli sen verran riehakas, että katsottiin parhaaksi kuljettaa ne vielä turvaan pukuhuoneeseen ja antaa kuorolaisten tanssia energiat ulos. Pikkuhiljaa kuorolaiset alkoivat saapua vaihtamaan kansallispukuja viimeisen kerran pois ja pakkaamaan niitä pukupusseihin. City Hallin juhlatunnelma sykki vielä kaikkien mielessä, mutta tiedossa oli myös se, että hotellissa monia odotti viimeisten tavaroiden pakkaus sekä aamuöinen lähtö bussiin kello yksi. Aikainen lähtö olisi tarpeen, koska Lontoon Gatwickiin oli matkaa ja piti lisäksi varautua ruuhkien aiheuttamiin hidastuksiin.

Kuorolaisten laskeuduttua hotellihuoneisiin huoltajat ja Sanna istahtivat vielä hetkeksi alas ja tutkiskelivat kunniakirjoja sekä pisteytyksiä. Ennen kaikkea ihasteltiin kuorolaisten moninaista venymistä, aitoutta ja heittäytymistä. Myös huoltajatiimin keskinäinen selkääntaputtelu oli tässä vaiheessa kohdallaan. Kiitos siis Päivi, Rida, Antti, Elina, Jaana, Josefiina ja Veli-Matti, ja kiitos Sanna!

Pikainen pakkaus, mahdollisesti joillakin hetki unta, hotellin pakkaamien eväiden mukaan otto, bussin pakkaus ja öinen lähtö Hullista yhden tienoilla onnistui. Hauska sattuma vielä oli se, että bussikuskimme Abdi oli suomalainen! Bussi suuntasi kohti Lontoota ja kuorolaiset sammuivat yksi toisensa jälkeen jonkinlaisille yöunille. Blogisti otti vielä työn alle tiedotteen kirjoittamisen medialle, joten kisamenestyksen raportointi ajoi tällä kertaa ohi blogista. 

Tämä teksti syntyi lentokoneessa Gatwickistä Helsinkiin, ja nyt istutaan siis jo bussissa kohti Jyväskylää. Jälkianalyysiä seuraa, joten pysykää vielä kanavalla!