Kotiinpaluu ja jälkimietteitä

Voxin reissukupla on ihmeellinen: se imaisee sisäänsä ja kuljettaa sadunomaisessa tunnelmassa läpi maailman melskeiden – ja lopulta siitä on irtauduttava. Tämä reissu vietiin loppuun ajamalla bussilla öisen Englannin halki Lontoon Gatwickin lentokentälle, siellä uneliaasti turvatarkastusten läpi portille, Finnairin siivin keväisen kirpeään Helsinkiin ja bussilla nelostietä Mäntsälän Juustoportin kautta kotoiseen Jyväskylään ja Agoralle, jossa kuorolaisten kotiväki odotteli. Bussin tyhjennyksen jälkeen oli aika laulaa parhaille tukijoukoillemme Over the Rainbow.

Over the Rainbow vastassa olleelle kotiväelle.

Kotiväelle oli näytettäväksi palkintopysti sekä kolme diplomia kilpailuista. Diplomit kertovat pistemäärät ja niiden sisäsivuilta löytyi myös tuomareiden tarkemmat arviot osa-alueittain kustakin kilpailukappaleesta. Arvioitavat osa-alueet ovat siis puhtaus, äänen laatu, uskollisuus kirjoitetulle nuotille (fidelity to the score) sekä yleinen taiteellinen taso. Pisteet annetaan Musica Mundi -standardin mukaan siten, että hopeiseen diplomiin oikeuttavat pisteet 11-20 ja kultaiseen 21-30. Voxin saavuttamat 26,36 pistettä rytmimusiikkisarjassa olivat siis lähellä maksimia ja samalla koko kilpailun korkein pistemäärä!

Rytmimusiikkisarjan diplomi.

Huono tulos ei ollut myöskään kirkkomusiikkisarjassa saavutettu 17 pistettä, jota voidaan pitää ”vahvana hopeatuloksena”. Ilmeni myös, että kirkkomusiikkisarjan tuomarit olivat keskenään eri linjoilla Voxin äänen laadusta ja uskollisuudesta nuottikirjoitukselle. Osa olisi pitänyt Voxia näiden tekijöiden osalta kultaisena, osa hopeisena. Tämähän toki kuuluu arvostelulajeihin.

Nuorisokuorosarjan kultadiplomi.

Kirkkomusiikkisarjan hopeadiplomi.

Mutta kuten sanottua, kuorokilpailu on paljon muutakin kuin suoritusten arviointia ja palkintoja. Tärkeää on laulajien valmistautuminen ja sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen, toisten kuorojen kannustaminen ja heidän onnistumisistaan yhdessä iloitseminen, yhteistyö yli rajojen sekä ymmärryksen lisääntyminen musiikin moninaisuudesta, eri kulttuureista, ihmisyydestä ylipäänsä. Kuorokilpailuihin ei mennä laulamaan toisia kuoroja vastaan vaan yhdessä heidän kanssaan.

Palkintopysti ja diplomit voidaan laittaa vitriiniin, mutta lisäksi on muistoja, jotka täytyy kokea ja elää ja jotka säilyvät verkkokalvoilla ja tunnemuistissa. Kuten esimerkiksi voxilaisten ja Cornwallin kuoron laulut ja ponileikit kisavedon jälkeen Albemarle Music Centerin pihalla. Tai voxilaisten ja Tygerbergin lapsikuoron eteläafrikkalaisten laulujen sessio workshopin jälkeen. Tai kansallispukujen meri City Hallin tanssilattialla. Ja niin edelleen.

Nyt on aika sulkea blogi ja kiittää kaikkia mukana kulkeneita. On jälleen todettava, että on ilo ja kunnia olla osa Voxin kuoroperhettä ja nähdä ja kokea Vox-ihme kerran toisensa jälkeen.

Veli-Matti Salminen