Pyhän Henrikin muistopäivä: nähtävyyksiä ja juhlamessu

Shosholoza juhlamessun jatkoilla

Rooman piazzat heräilivät uneliaasti sunnuntaiaamuun tietämättä lainkaan, että tänään oli Suomen keskeisen pyhimyksen juhlapäivä. Casa di Santa Brigidassa asia sen sijaan oli päivänselvä. Kuorolaiset nousivat aamupalalle ja siirtyivät siitä aamutreeneihin herättelemään lauluvirettä.

Aamupäivän turistikierros tehtiin tällä kertaa kävellen, suuntana Pantheon ja Fontana di Trevi. Ensin mainittu oli varsin lähellä majapaikkaamme, joten siinä hädin tuskin ehdittiin lukea wikipedia-läksyt kyseisen yli 2000-vuotiaan seitsemän jumalan temppelin historiasta, kun oltiin jo perillä. Valitettavasti vain blogisti-matkanjohtajan suunnitelmaan oli jäänyt sellainen pieni aukko, että kun temppeli nyttemmin on kristillinen kirkko, siellä tietenkin pidettiin sunnuntaimessu. 

Vaihdoimme siis B-suunnitelmaan ja päätimme palata Pantheoniin lounasaikaan. Siirtymistämme hidastamaan tosin saapui valtava paraati lippuineen ja soittokuntineen. Päättelimme, että tämä maan eri alueiden vartijoista (?) koostuva paraati oli menossa messuun Pantheoniin. Meillä ei kuitenkaan ollut sopivia univormuja soluttautuaksemme joukkoon, joten kiersimme paraatin ja jatkoimme kohti Fontana di Trevin suihkulähdettä.

Pantheonin sisäänkäynti

Paavilaulajat Fontana di Trevillä

Suihkulähteeseen sai heittää edelleen kolikoita, muut esineet olivat tietenkin kiellettyjä. Koska muoviraha on selättänyt seteli- ja kolikkorahan ainakin omassa lompakossani, tyydyin toivomaan itsekseni hyviä ja kauniita asioita ja ottamaan kuvia voxilaisista suihkulähteen äärellä. Pieni kierros matkamuistomyymälöissä istui tämän jälkeen ohjelmaan oikein sopivasti.

Lounas syötiin Pantheonin aukiolla paraatipaikalla – kirjaimellisesti, koska aamumessun aikaan paikalle saapunut paraati tuuttasi musiikkiaan edelleen kirkon kupeessa. Terassin kaasulämmittimet pitivät huolen, että paraatimusiikin kuuntelijat eivät myöskään palelleet.

Kun Pantheonin rakennukseen päästiin lopulta sisään, oli alkanut sataa. Kaikki Pantheonissa käyneet tietävät, että tällöin kattokupolin keskellä olevasta reiästä tulee vesi suoraan lattian keskelle. Mutta tämä yksityiskohta oikeastaan vain kruunaa antiikin ihmeen vaikuttavuuden. Seitsemälle planeetalle eli seitsemälle roomalaiselle jumalalle 27 vuotta ennen kristillisen ajanlaskumme alkua rakennettu Agrippan temppeli sijaitsi tällä samalla paikalla, ja vuonna 124 valmistunut uusi kupolimallinen Hadrianuksen temppeli oli betonirakentamisen taidonnäyte: yli 40 metrin halkaisijaltaan ja raudoittamaton, ja siinä lajissaan maailman suurin.

Pantheonin kupoli

Pantheonista tuli kristillinen kirkko 600-luvulla, kun silloinen keisari lahjoitti temppelin silloiselle paaville. Hyvä näin, sillä muuten temppeli olisi todennäköisesti tuhottu. Voxilaisten taka-ajatuksena oli ollut vetää kirkossa pieni salakeikka renessanssiaikaisilla lauluilla, mutta ajatuksesta luovuttiin sateen ja viileyden takia. Myös aikataulu alkoi painaa päälle, koska Pyhän Henrikin messuun tarvittaisiin vielä kansallispuvut ja letitykset. Niinpä suunnattiin takaisin majapaikkaan, pidettiin tehokas siirtymätauko, ja voilà, kuorolaiset olivat iskuvalmiudessa varttia ennen harjoituksia.

Santa Maria sopra Minerva basilikan sisäänkäynti

Santa Maria sopra Minervan basilika on ollut Pyhän Henrikin messun viettopaikkana jo pitkään, ja sisään astuessa näky oli upea. Kirkon korkeat koristeiset holvit lupailivat loisteliasta kaikua. Tälle vuodelle oli saatu messun käyttöön koko kirkko, mikä oli hienoa erityisesti kuorojen kannalta. Aiempina vuosina messu oli usein nimittäin pidetty kirkon pienemmässä kappelissa. 

Messu vietettiin katolisen liturgian mukaan piispa Raimo Goyarrolan johdolla, ja saarnavuorossa oli luterilainen piispamme Matti Salomäki. Ekumeenisen yhteistyön hengessä jälleen tekstien ja rukousten lukijoina vuorottelivat eri kirkkokuntien edustajat. Vox Aurean yhtye sai kunnian aloittaa messun keskiaikaisella Mariam matrem -teoksella. Ja se kirkon tarjoama akustiikka, se hyväili korvia voxilaisten puhtaiden harmonioiden soidessa.

Voxilaiset Pyhän Henrikin messussa

Tutustuminen katoliseen messuun oli ainakin itseni kaltaiselle rutinoituneelle luterilaiselle avartava ja puhdistava kokemus. Monet tutut liturgian osat vietiin läpi runsaammin sanoin, välillä kumartuen tai polvistuen, ja laulu oli jälleen tärkeässä roolissa. Päivän psalmiteksti kuultiin voxilaisten laulamana ja sen paikan otti From Desert Wastes, amerikkalaisen ystävämme Eric Tuanin sävellys psalmiin 107. Yleensä vain isolla kuorolla toteutettu kappale kuultiin nyt lauluyhtyeen tulkintana, ja Paavilaulajat hoitivat tonttinsa upeasti. From Desert Wastes on osa Crossings-teosta, joka käsittelee rajoja, pakolaisuutta ja yhteyteen hakeutumista. Yhteyteen tämäkin yhteen kokoontunut kirkkokansa tavoitteli historian skismoista ja jakaantumisista huolimatta.

Kuorot messussa

Ehtoolliselle valmistauduttaessa voxilaiset esittivät renessanssisäveltäjä Antonio Lottin teoksen Vere languores nostros, jossa kuoron ihanat fraseeraukset ja pidätykset pääsivät kunnolla loistoonsa kirkon holvikaarien avustuksella. Konsekraation jälkeen varsinaisen  ehtoollisen pääsivät nauttimaan katolisen kirkon jäsenet, mutta kaikki seurakuntalaiset kutsuttiin piispojen siunattavaksi. Messun päättävässä juhlallisessa loppusiunauksessaan piispa Raimo halusi vielä nostaa ehtoollisyhteyden esiin ja kertoi kaikkien rukoilevan ja toivovan, että kaikki kristityt vielä saisivat nauttia ehtoollisen samassa pöydässä. Hän uskoi sen päivän olevan lähellä. Joten miksi emme kaikki uskoisi niin?

Piispa Raimo toimi liturgina

Birgittalaissisaret olivat järjestäneet myös messun jälkeen illanvieton tarjoiluineen delegaatiolle ja Vox Aurealle. Muutamat messuun saapuneet ulkosuomalaiset liittyivät myös seuraamme illanviettoon, ja heidän intonsa päästä jututtamaan ”suomensuomalaisia” oli käsinkosketeltava. Jälleen kerran täytyy myös todeta, että voxilaiset tekivät vaikutuksen sekä laulullaan että sosiaalisilla taidoillaan.

Kirkon ulkoasiain osaston johtaja Kimmo Kääriäinen kiittää kuorolaisia

Piispa Matin kiitokset voxilaisille

Illanvieton musiikkipuolessa Sanna voxilaiset haastoivat hieman itseään ja esittivät Aili Järvelän Pato-teoksen, joka yleensä kuullaan koko Voxin voimakappaleena. Lopputulos oli kuitenkin sama: kaikissa meissä soi! Toinen haaste oli Abuelita Says Goodbye samaisesta Crossings-teoksesta, joka sekin yleensä on esitetty vain ison kuoron voimin. Hilma isoäiti-Abuelitana ja haikeasti jäähyväisiä laulavat kuorolaiset onnistuivat tunteiden pintaan nostamisessa erinomaisesti. Sitten mentiinkin Etelä-Afrikkaan junan puksuttaessa eteenpäin Shosholozan sävelin, joihin Isä Eze Nwoko ekumeenisesta delegaatiosta halusi myös liittyä mukaan. Illan päätteeksi toivotettiin hyvää yötä Iltalaulun (Aandgesang) myötä. Piispa Matti ja Korkeasti Pyhitetty Arkkipiispa Elia lausuivat lämpimät kiitoksensa kuorolle ja toivoivat että hyvä yhteistyömme jatkuu. Elian Facebook-postauksia olemmekin jo fanittaneet koko reissun ajan.

Isä Eze vauhdissa

Niin oli aika pakata kansallispuvut tämän reissun osalta! Ekumeeninen delegaatio valmistautui aikaiseen heräämiseen paavin audienssia varten, joka olisi aamulla klo 8 Vatikaanissa. Kuorolaiset taas vetäytyivät pienen iltahöpsöttelyn jälkeen unille. Seuraava päivä olisi matkapäivä kotiin päin.