Shrewsbury: piknikkiä, workshop ja konsertti

Aamun valjetessa Stratford-upon-Avonissa valkeni samalla, millaisessa paikassa oli yövytty. Vehreät maisemat, lammaslaitumet ja komea kirkontorni ympäröivät hostellia, joka näytti Emmerdalea tv:stä katsoneelle siltä ”todelliselta Englannilta”. Edellisillan pimeydessä maisemat olivat ymmärrettävästi menneet ohi, kun oli vain väsyneinä kömmitty sisään tärkeimpänä tavoitteena tyhjentää bussi matkalaukuista ja saada kuorolaiset iltapalan kautta yöunille. Aamupalalla vastaan tulikin vähän virkeämpiä kuorolaisia. Hostellimajoitus oli monille uutta ja jännittävääkin, toisaalta meininki oli vähän niin kuin leirikeskuselämässä, toki lisättynä englantilaisen maaseudun twistillä.

Ensimmäinen majapaikka: YHA Stratford-Upon-Avon

Seuraava bussimatka veisi voxilaiset Shrewsburyyn, mutta ennen bussin saapumista tarvittiin hieman neuvotteluja. Matkanjohtajan puhelinlinjat kävivät kuumana selviteltäessä sitä, miten järjestetään kuorolle ja matkatavaroille riittävän suuri bussi ja mielellään riittävän ajoissa. Kokonaisymmärrys kuoron tilatarpeista oli edelleen hieman puutteellinen, samoin se, pitääkö jo sovitun lisäksi maksaa lisää samasta palvelusta. Lopputulemana hostellin parkkipaikalle kuitenkin saapui bussi – tällä kertaa riittävän suuri – ja riuska kuljettaja, joka onnistui sijoittamaan kaikki matkalaukut tavaratiloihin. Aikataulu oli venynyt sen verran, että Shrewsburyyn suunniteltu tapaaminen ja lounastauko paikallisen kuoron kanssa lyheni vain tuntiin.

Kuorolaiset pääsivät aamutreenien alkajaisiksi kävelylle.

Bussin odottelu kääntyi kuitenkin kuorolaisten kannalta iloksi, kun aika saatiin käytettyä äänen ja kehon herättelyyn Sannan johdolla. Maisematkin näissä harjoitustiloissa olivat kohdillaan. Satumaisten puiden siimeksessä soiva laulu nostatti hymyn jälleen huulille myös huoltajaporukalla, joka roudasi kuorolaisten laukkuja kauan odotettuun bussiin. Pian istuttiin kyydissä seuraavana kohteena Shrewsbury (lausuntatapoja tälle paikannimelle on monia riippuen siitä, mistä päin Englantia on - haastan lukijat lausumaan sanan nopeasti kymmenen kertaa!)

Ääni ja keho auki!

Shrewsburyssä Vox Aurean vastaanotti Yeoman Singers, joka on pääosin seniori-ikäisistä laulajista koostuva ”community choir”. Yhteisöllinen kuoro, minkä saimmekin vierailun aikana moneen kertaan kokea. Isännät olivat suunnitelleet meille kaupunkikierroksen ja lounaan Shrewsburyn keskustaan, mutta myöhästyneen aikataulumme takia tehtiin vain lyhyt kävelykierros vanhan kaupungin maisemissa ja haettiin take away -ruuat. Suomalaisia vieraita varten isäntäkuoron Belinda oli askarrellut kartta- ja esitetaskuja, joiden kanteen hän oli vielä kääntänyt Googlen avustuksella suomeksi tervehdyksen ja infoa kaupungista. Siitä opimme muun muassa, että kuuluisin Shrewsburyssä asunut henkilö oli Charles Darwin. Patsaskin kaupungista löytyi, mutta sitä emme ehtineet nähdä. Onneksi esitetaskusta löytyi hyviä karttoja ja esitteitä muistoksi tästä kauniista kaupungista.

Kaksi kättä hississä, taustalla Old Market Hall.

Näillä kaduilla kelpasi kävellä!

Lounaaksi take awaysta saatiin fish & chips -annokset, jotka voxilaiset nauttivat piknik-meiningillä tulevan konserttipaikan, Baytonin Christ Churchin pihalla. Tämä oli jälleen sitä ”todellista Englantia”. Aurinko paistoi, ruoho vihersi ja vastapäisen talon pihapuussa kukkivat magnoliat, kun kuorolaiset nauttivat rasvassa paistettua englantilaisklassikkoa pihanurmikolla.

Lounaan jälkeen voxilaiset pääsivät tekemään tuttavuutta Yeoman Singersin kanssa laulun avulla. Kuorot pitivät workshopin, jossa harjoiteltiin suomalaisia ja englantilaisia lauluja ja valmisteltiin niitä esitettäviksi illan konsertissa. Suomalaista antia yhteissessiossa edustivat Vot i kaalina dai sekä Finlandia, johon opeteltiin myös englanninkielisen virren Be Still My Soul sanat. Oli taas aihetta olla ylpeä voxilaisista: he jututtivat rohkeasti isäntäkuorolaisia ja opettivat näille laulujen osia muistaen aina hymyillä kohteliaasti.

Workshop Christ Churchin kirkkosalissa.

Silitystalkoot vauhdissa.

Workshopin aikana huoltajat käynnistivät kansallispukujen silitystalkoot ja kävivät kaupassa täydentämässä eväsvarastoa. Ystävälliset isäntämme tarjosivat auliisti apuaan kuskaamalla eväsiskuryhmän autolla kauppaan ja lainaamalla silitysraudan vaatehuoltoryhmälle, joka saikin kolmella raudalla silitystehtaan toimimaan täydellä teholla. Ja workshopin jälkeen kaikille kuorolaisille oli katettu dinner buffet, jossa pöydät notkuivat pikkusuolaisista ja -makeista syömisistä. Tästä oli hyvä jatkaa keskittymispiirin kautta konserttiin.

 

"Itketetään niitä!"

Konsertin aluksi Yeoman Singers -kuoron johtaja Motje Wolf esitteli illan suomalaiset vieraat. Motjen ja Sannan yhteistyö on käynnistynyt eurooppalaisen musiikkikasvatusyhdistys EAS:n alaisen Singing in Music education -työryhmän tiimoilta. Nyt yhteistyö konkretisoitui kahden kuoron yhteiskonserttiin. Konsertti alkoi Yeoman Singersin osuudella tutulla laululla Puukko-Mackie.

 

Yeoman Singers Motje Wolfin johdolla.

Voxin ohjelmistossa oli tulevan kuorokilpailun ”vauhtikappaleista” Kiire, Like me, Käppee ja I feel so good. Koreografiat saivat aikaan naurunhörähdyksiä yleisössä, kun kuorolaiset etsivät aamutokkurassa kadonneita tavaroitaan ja kuvasivat puhelimilla selfieitä. Käppeen akkojen paha ajatus nostatti niskakarvat pystyyn ja I feel so good herätti pohtimaan, onko juhlien keskipisteessä viihtyvällä oikeasti hyvä olla. Voxilaisten lavaesiintyminen oli eläväistä ja heittäytyvää jälleen kerran.

 

Konserttipaikkana toimivan kirkkosalin akustiikka osoittautui hämmästyttävän hyväksi. Se kannatteli erityisen hyvin tunteisiin meneviä teoksia Abuelita says goodbye sekä Pato, joka lähes poikkeuksetta saa yleisönkin padot murtumaan, kun ”kaikissa meissä soi”.

Lopuksi lavalle nousivat Yeoman Singers ja Vox Aurea yhdessä, ja yleisö sai kuulla päivän workshopissa harjoitellun tuotannon antia. Sydäntä lämmittävimpiä hetkiä lienee ollut se, kun Yeoman Singersin varttuneemmat laulajat liittyivät soolokvartetteihin nuorten naisten uhoa uhkuvassa Vot i kaalina daissa. Laulu kuuluu kaikille, niin tänäänkin.

"Ei neiti minunnäköinen osaisi orjana olla..."

Päivän viimeinen etappi oli kahden tunnin bussimatka pimenevässä illassa kohti Hartington Hallin YHA-hostellia, joka on viehkeä vanha sokkeloinen rakennus hulppeissa maisemissa luonnon keskellä. Kunhan seuraava aamu valkenee, nähdään tarkemmin, mihin sitä oikein on tultu. Nyt on tullut kuitenkin aika laittaa kansi kiinni ja toivottaa hyvää yötä.