Voxin matkassa

Jäähyväiset ja Wienin kautta kohti kotia

Lepopäivän jälkeinen maanantaiaamu tarkoitti kuorojen isäntäperheille työ- ja koulupäivää. Voxilaisten matka kohti Wieniä alkoi aamukahdeksalta koululta, jossa jätettiin jäähyväiset isäntäperheille Somewhere over the Rainbow’n sävelin. Haikeita lähtöhalauksia ja kyyneliä nähtiin viimeisten matkalaukkujen lastautuessa bussiin. Meillä oli kuitenkin ilo myös toivottaa HIB.art.chor tervetulleeksi seuraavana keväänä Jyväskylään vastavierailulle.

Somewhere over the Rainbow bluebirds fly...

Tschüss!

Voxilaisten sunnuntaipäivä oli kulunut perheiden kanssa mukavissa merkeissä. Oli käyty kylpylässä, keilaamassa, vuoristokiipeilemässä ja mitä ikinä olikaan keksitty. Kuoron huoltajatiimille taas isäntäpariskuntamme Maria ja Günter tarjosivat lounaan kumpuilevien vuoristomaisemien äärellä lähiruokaravintolassa, jossa kaikki tarjottava oli kasvatettu ravintolan lähiympäristössä. Erittäin lihapitoisista annoksista nautittaessa keskusteltiin edellisen illan konsertista ja suunniteltiin myös seuraavan vuoden vastavierailua.

Kuorolaiset saivat vuolaita kiitoksia esiintymisestään ja venymiskyvystään konsertissa. Moni oli ihmetellyt sitä, miten näin nuoret laulajat taipuvat niin monenlaiseen eri musiikkityyliin. Erityiskiitosta annettiin isäntäperheistä myös kuorolaisten käyttäytymiselle ja sosiaalisille taidoille. Voxilaiset olivat kuulemma harvinaisen innokkaita ja aktiivisia keskustelijoita. Voimme siis uskoa, että nämä kuorolaisemme ovat toimineet kulttuurin ja hyvän mielen lähettiläinä!

Huoltajatiimimme sekä Maria, Günter ja Roman

Lähtöpäivämme kohteeksi Wienissä oli valittu matkan viimeinen ja ehdottomasti suurin linna, Schönbrunnin palatsi. Tämä oli Habsburgien dynastian viimeinen maamerkki, josta teki ajankohtaisen se, että keisari Frans Josephin kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Itävaltalainen tasavalta on siis lopulta lähes tarkalleen saman ikäinen kuin Suomen. Palatsin ja keisarivallan suuruus näkyi jo palatsirakennuksessa, jonka kiertämiseen kului ripeälläkin kävelyllä lähes tunti. Palatsin puutarhan kiertäminen taas olisi vaatinut kokonaisen päivän, varsinkin kuumassa kevätauringossa. Monet voxilaiset sujahtivat puutarhan labyrinttiin, mutta onneksi yhtä suuri määrä kuorolaisia tuli myös ulos…

Kohti Sisi-keisarinnan palatsia

Palatsin puutarhan symmetriaa

Sisi-keisarinnan maisemissa otettiin ryhmäkuvia ja nautiskeltiin auringosta tai varjosta kunkin mieltymysten mukaan. Saapuessamme sovitulle kokoontumispaikalle ennen syömään lähtöä Voxi oli helppo tunnistaa. Nimittäin laulusta, joka soljui puutarhan kupeessa kirkkaana ja raikkaana, täysin auringonpaahteesta ja pölystä piittaamatta. Yleisöä kerääntyi kameroidensa ja selfie-keppiensä kanssa ihastelemaan kuoroa. Spontaanin minikonsertin seurauksena taisimme saada myös muutaman uuden Facebook-tykkääjän.

"Where is this choir from?"

Eikä laulu loppunut palatsin pihaan. Kun ravintolaan siirryttiin kävellen ja matka-aikaa oli arviolta puolisen tuntia, mikä olikaan mukavampi kävelyn vauhdittaja kuin Vot i kaalina dai, Melae Doina tai Kaksi kättä hississä. Kuorolaiset selvittivät ravintolakävelyn lopulta alle puolessa tunnissa. Ruuan päätteeksi päästiin vihdoin wieniläisen sacher-kakun makuun.

Laulava kuoromarssi keräsi katseita

Itävallan-visiittimme alkoi olla vääjäämättömästi lopussa. Vielä ajo lentokentälle, lippu- ja turvatarkastukset rauhalliseen tahtiin, evästä ja tuliaisia, ja lopulta Voxi oli valmiina jättämään Itävallan taakseen. Eikä sitä tehty ilman laulua; Finlandia-hymni jätettiin vielä lähtöhallin seinille kaikumaan. Lento koti-Suomeen viivästyi hieman, joten Helsingissä oltiin perillä vasta yhdentoista maissa illalla. Joka tapauksessa täältä tullaan, kotia kohti!

Helsinki-Vantaan kentällä ehti jo nostaa jalat hetkeksi ylös

Istuessani Jyväskylän-bussissa täynnä väsyneitä kuorolaisia mietin vielä, mikä on parasta kuoromatkoissa. Laulaminen, tavoitteellinen työskentely, yhdessä matkustaminen, kaverisuhteiden lujittuminen, uusien suhteiden solmiminen ja kulttuurien kohtaaminen, vain muutamia mainitakseni, ovat kaikki hyviä ja toisiaan täydentäviä asioita. Itse määrittelisin matkan keskeisimmän funktion jotenkin seuraavasti: ulkomaille ei lähdetä vain edustamaan, vaan myös oppimaan ja kasvamaan. Ja koska oppiminen ja kasvaminen ovat vuorovaikutuksellisia asioita, voimme tällä kuorotyöllä kerätä ja levittää hyvää pääomaa.

Tätä kirjoittaessani kaikki kuorolaiset ovat päässeet koteihinsa. Kiitokset yhteisestä matkasta kuorolaisille ja huoltajatiimille. Oli ilo olla osa tätä. Ja erityinen kiitos kuuluu kuoronjohtajalle ja vaimolleni Sannalle, jonka luovuudesta ja visioista syntyy kerran toisensa jälkeen se ilmiö nimeltä Kultainen Ääni.

Veli-Matti Salminen