5. toukokuuta 2016

Matkapäivä: Helsinki-Wien-Graz

Jotta kotoisasta Jyväskylästä pääsee saman päivän aikana maailmalle, täytyy lähteä aikaisin. Niinpä 50 hengen matkaseurueemme – 44 kuorolaista, 5 huoltajaa ja kuoronjohtaja – lähti liikkeelle Hippoksen pihalta aamukolmelta. Lienee helppo arvata, että pakollisten ohjeistusten ja ryhmien tsekkausten jälkeen matka sujui melko hiljaisissa merkeissä torkkuen kesken jääneitä yöunia.
Helsinki-Vantaalle saavuttiin kevätauringon helliessä ja kuoro eteni liukkaasti terminaalin läpi. Pieni vapaahetki ennen koneeseen menoa, sitten hyvästeltiin kotimaa. Ja eikun kohti Wieniä!

Bussissa vilkaisin isäntäkuoromme tukikohdan eli HIB-Liebenaun kotisivuja. Grazin ”lauluakatemia” (Grazer Kinder- und Jugendsingakademie) on siis osa tätä oppilaitosta ja sen suojissa toimii myös isäntäkuoromme HIB.art.chor. Kotisivuilta löytyi uutinen myös Kultaisen äänemme tulevasta konsertista, kuvitettuna Kalifornian sydänpuu-kuvalla viime kesältä. Voxia tituleerattiin uutisessa yhdeksi ”Pohjoismaiden parhaista kuoroista”. Hyvä näin!
Tässä linkki uutiseen 

HIB.art.chor on korkeatasoinen kuoro, joka tekee jatkuvasti kansainvälistä yhteistyötä. Kuoro palasi äskettäin Venäjältä konserttikiertueelta. Viime kesänä HIB.art.chor ja Vox Aurea valloittivat kultaisilla äänillään Golden Gate -festivaalit San Fransiscossa, ja yhteistyö kuorojen välillä kasvoi ystävyydeksi realisoituen tähän kuoromatkaan. Ensimmäinen kontakti Voxin ja grazilaisten välillä solmittiin muuten jo kesällä 1999 Jyväskylän ensimmäisillä kansainvälisillä lapsikuorofestivaaleilla.

Jos kevätaurinko helli meitä Helsingissä, taivas vihmoi vettä Wienissä saapuessamme perille. Sateenvarjot siis kaivettiin esiin matkalaukuista, jotka bussimme kuljettaja onnistui sullomaan lopulta kyytiin. Kentältä suunnattiin Wienin loisteliaaseen keskustaan pitkin Ringstrassea, jonka varrella saa ihailla keisarillisen ajan palatseja komeine fasadeineen.

Kuorolaisten hymy ei juuri hyytynyt, vaikka nälkä alkoi olla useimmilla jo melkoinen. Ruokapaikkamme Café Einstein oli koristeltu nimensä mukaisesti tämän kuuluisan fyysikon kuvilla, joiden välistä myös voxilaiset löysivät paikkansa. Viidenkymmenen matkalaisen ruokkiminen ei sujunut aivan kommelluksitta, mutta kukaan ei tiettävästi poistunut nälkäisenä.

Matkatoimiston kautta varatut oppaat tutustuttivat meidän Wienin historialliseen keskustaan kävellen, mikä oli loistava juttu pitkän istumisrupeaman päälle. Ja viileä kevätsääkin tuntui lopulta lähinnä raikastavalta. Keisareiden pönöttävän historian rinnalla oppaat avasivat meille Wienissä asuneiden muusikoiden vaiheita.


Vanhan kaupunginmuurin sisäpuolelta löytyi Beethovenin asuinpaikka (tai yksi niistä monista, koska säveltäjä asui Wienissä tiettävästi 50 eri paikassa). Habsburgien monisatavuotisesta valtakaudesta muistuttavaa palatsia vastapäätä taas oli asunut Joseph Haydn. Ja edellisen naapurissa seisoi Pyhän Mikaelin kirkko, jossa kantaesitettiin Mozartin Requiem – tosin vasta säveltäjän kuoleman jälkeen, koska tämä ei itse saanut eläessään teosta valmiiksi.

Pyhän Stefanin katedraali (Stephaner Dom) upeine torneineen on yksi Wienin maamerkki. Kirkko on aikoinaan palvellut myös Johann Straussin vihkikirkkona ja Mozartin lasten kastekirkkona. Oppaamme kannusti meitä joskus matkustamaan uudelleen Wieniin konsertoimaan tähän katedraaliin. Mieluusti olisimmekin käyneet testailemassa kirkkosalin kaikuja, mutta oli kiiruhdettava eteenpäin kohti viimeistä kohdetta, Mozartin kotitaloa. Säveltäjämestari piirtyi esiin oman aikansa freelance-muusikkona, jonka täytyi leipänsä tienatakseen konsertoida joka ilta eri puolilla kaupunkia. Soitin seurasi tietenkin mukana, mikä asetti lisähaasteita säveltäjän ja hänen perheensä arkeen. Tosin pientä lisästressiä saattoi aiheuttaa se, että konserttipalkkioista osa hupeni Mozartin yhteen intohimoon, peruukkeihin…
Yksi Beethovenin talviasunnoista Wienissä

Haydnin asunto sekä Mozartin Requiemin kantaesityskirkko

Katedraalin torni kohoaa yli 140 metrin korkeuteen


Vielä oli jäljellä lähes kahdensadan kilometrin bussimatka. joka kului vehreitä vuoristomaisemia ihastellessa. Pitkän päivän päätteeksi saavuimme perille Graziin, jossa isäntäperheet hymyilivät kilpaa auringon kanssa. Ja vielä irtosi väsyneistä voxilaisistakin säteileviä hymyjä.
Kuorolaiset jakautumassa isäntäperheisiin kuoronjohtajien opastuksessa.
Huomenna päivä jatkuu nähtävyyksillä ja laululla sekä tanssilla isäntiemme johdolla. Nyt 23-tuntisen päivän päätteeksi blogisti toivottaa hyvää yötä! 

2 kommenttia:

  1. Marja-Liisa Niemelä5. toukokuuta 2016 klo 6.25

    Saapumispäivänne kuulostaa olleen touhuntäyteinen ��. Hienoa, että matka sujui hyvin! Illalla sain viestiä hyvin tyytyväiseltä kuorolaiselta.

    VastaaPoista
  2. Tämä juttu on todella kiinnostava ja sen avulla matkasta tulee onnistunut ja nautittava. Helsinki on mahtava kohde! Tosi hyvä artikkeli! Hienot kuvat!

    VastaaPoista