Voxin matkassa

Petolintuja, noitavainoja ja suklaan maistelua

Voxilaisten päivä alkoi pikaisilla harjoituksilla, joiden jälkeen bussi vei kuorolaiset jälleen kohti vuoristomaisemia, tällä kertaa idylliseen Riegersburgiin. Vuoren huipulla oleva Riegersburgin linna näytti kutsuvalta auringon noustessa yhä korkeammalle. Tulopäivän kolea sää oli enää muisto vain, ja nyt tarvittiin vesipulloja, aurinkolaseja ja päänsuojaa.
Aurinko paahtoi jo varsin kuumasti, kun kuorolaiset kerääntyivät linnan kupeessa olevaan ulkoilmakatsomoon seuraamaan näytöstä. Tämän näytöksen pääosassa olivat petolinnut eli haukat, kotkat ja korpit, jotka vuoroin liitelivät korkealla kirkkaalla taivaalla ja vuoroin tekivät näyttäviä syöksyjä katsomon yli tai ”saaliin” kimppuun. Yksi korppi olisi ilmeisesti halunnut jäädä voxilaisten hoiviin, mutta päätimme kuitenkin antaa ammattilaisten edelleen jatkaa lintujen kouluttamista.

Korppi (Merjan) sylissä

Jo aiempien päivien tutustumisretket Itävallan kulttuurihistoriaan olivat osoittaneet, että maa todella on keski-Euroopan ytimessä. Maantieteellisesti asia oli mahdollisimman selkeä, kun vuoren huipulta katsoi eri suuntiin. Yhdessä suunnassa näkyi Unkari, hieman sen vieressä Slovenia. Riegersburgin linna taas oli kohde, jota olivat taannoin havitelleet haltuunsa niin turkkilaiset kuin ranskalaiset. Linnaa ei kuitenkaan koskaan vallattu, kuten arvata saattaa.

Linnan näyttelyt oli jaettu kolmeen osastoon, joiden aiheina olivat noitavainot, linnan historia ja aseet. Linna ei kuitenkaan kertonut pelkkää sotahistoriallista sankaritarinaa. Sen sijaan se avasi oivaltavasti ihmisten pelkojen, epäluulojen ja kateuden historiaa kuvaamalla Steiermarkin alueen 1670-luvun noitavainoja. Tuolloin lähes sata miestä ja naista tuomittiin noitina, joiden katsottiin aiheuttaneen muun muassa huonon sadon, luonnonkatastrofeja tai kulkutauteja. Kovinkaan kauan noista ajoista ei lopulta ole kulunut, vaikka 2010-luvun turisti saattoikin tarkastella asioita turvallisen välimatkan päästä.

Voxilaiset Riegersburgin linnan porteilla

Voxin matka jatkui seuraavaksi kohti Riegersburgissa sijaitsevaa Zotterin suklaatehdasta, josta isäntäperheet olivat jo vinkanneet useassa käänteessä. Suklaan maistelua oli siis luvassa! Kierroksen aluksi katsottiin lyhyt dokumentti Joseph Zotterin toimintakonseptista. Se muistutti jälleen elävästi myös siitä, että Grazin alue on Itävallan ”vihreä sydän”, luomuviljelyn ja ekologisen tuotannon keskus. Zotterin suklaa tuotetaan kaakaosta, jota viljellään eteläamerikkalaisilla luomuviljelmillä ja ostetaan reilun kaupan periaatteella.
Niin, ja se suklaa. Kuorolaiset pääsivät tutustumaan kaakaopavun eri vaiheisiin tuotannossa konkreettisesti maistamalla niin kaakaopapuja, raakasuklaata, sulaa suklaata kuin valmiita suklaalajikkeita. Vain mielikuvitus on ollut rajana eri makujen innovoinnissa, eikä eksoottisimpia makuja voinut jättää maistamatta. Mitäpä sanoisitte vaikkapa Indian masala -suklaasta, pekonisuklaasta tai kalasuklaasta?

Suklaa ei yleensä sovi laulamisen yhteyteen. Tänä päivänä ei laulua onneksi suklaan syönnin päälle enää ollut ohjelmassa, mutta selvästi oli havaittavissa, että kuorolaisia jo laulaminen polttelee. Konserttiohjelmiston eri kappaleet alkoivat hiljakseen soida milloin missäkin voxilaisten kulkiessa, joten vaikuttaa siltä, että huominen konsertti tulee juuri sopivaan nosteeseen. Konserttimainos on ollut esillä jo muun muassa paikallisradiossa, ja myös Suomen suurlähetystö sekä Itävalta-Suomi-seura ovat markkinoineet konserttia täällä asuville suomalaisille. Lähdetäänpä siis valmistautumaan konserttipäivään.

Kaksi kättä hississä, up and down...