Toinen päivä: lounaskonsertteja ja puistoelämää

Uusi päivä Hannoverissa valkeni varsinkin ibis Budget-hotellin asukkaille varsin aikaisin, koska meille jäi kuorojen varauslistassa aamupalavuoro seitsemästä kahdeksaan. Samassa hotellissa majoittuvat kuorot osoittautuivat kuitenkin joustaviksi ja sovittiin, että kahtena seuraavana aamuna Voxi saa myöhemmän aamiaisvuoron. Kuorolaiset jaksoivat aikaiselle aamupalalle kaikesta huolimatta ja hyödynsivät myös sen jälkeisen huilausajan ennen harjoituksiin lähtöä. 

Kuoron ensimmäinen ohjelmanumero oli harjoitus Will Toddin johdolla Markuskirchessä, joka olisi myös päivän ensimmäisen lounaskonsertin paikka. Mainitun ibis Budget-hotellin asukkaat siirtyivät sinne Hauptbahnhofin eli päärautatieaseman urbaaneista maisemista metrolla. (Mainittakoon, että tämä hotelli on nimetty katu-uskottavuutensa takia KPC-hotelliksi – tietäjät ja kortepohjalaiset tietää :-) Toisen hotellin eli ibis Cityn asukkaita ystävällinen oppaamme Max tuli vastaan ja varmisti, että he löytävät perille Markuskircheen. Aikataulut pitivät ja voxilaiset istuivat kirkon penkeissä yhdessä armenialaisten kuorolaisten kanssa Will Toddin aloittaessa harjoitukset. Huoltajat istahtivat siksi aikaa palaveeraamaan päivän askelmerkeistä.

Harjoitukset Will Toddin johdolla Markuskirchessä

Harjoitusten välissä oleva lounaseväs tuotaisiin Markuskirchelle, mutta sitä odotellessa kuorolaisilla oli reilu tunnin tauko, jonka viettämiseen Max suositteli kirkon vieressä olevaa isoa puistoa, Stadtwald Eilenriedea. Sen syleilyyn kuorolaiset solahtivatkin saman tien. Leikkipuisto oli ihan kiva, mutta pyökkimetsien koristama lehtomaisema oli otollinen myös äänenavaukseen ja lyhyeen treenisessioon, jonne Sanna ja Josefiina johdattivat kuorolaiset. Ja mikäpä oli näissä maisemissa ääntä herätellä!

Lounaseväät syötiin Markuskirchen viereisessä seurakuntatalossa. Samalla todettiin, että eväsleivän täydennykseksi tarvitaan vähän muutakin, joten kuorolaisten siirtyessä takaisin harjoituksiin iskuryhmä lähti tekemään pizzatilaukset Maxin vinkkaamasta pizzeriasta. Sieltä luvattiin toimittaa ruuat suoraan kirkkoon, mikä sopi kiireiselle kuorolle paremmin kuin hyvin. Voxi valmistautui jo täyttä päätä lounaskonserttiin ja sähköä alkoi olla ilmassa. 

Lounaskonsertin aloitti Pekka Kostiaisen Lorulailee, lastenlaulujen sikermä ja Voxin pitkäaikainen bravuuri, joka nosti hymyn yleisön huulille. Siitä oli hyvä siirtyä Kaksi kättä hississä -reiveihin. Huumorilinjalla jatkettiin myös Aili Järvelän Takatalven ihmemaassa, jonka jälkeen yleisö johdateltiin suomalais-ugrilaisiin kansanmusiikkitunnelmiin järjestyksessä Anda-Niilas, Aalloilla ja Käppee. Kun alkuvoimaiset energiat oli purettu, kirkko hiljennettiin utuisen ja joka aistia hyväilevän Seal Lullabyn kehtolaulun säveliin. 

Lorulailee

Akoill' on on paha ajatus...

Eric Whitacren säveltämä Seal Lullaby on tarttunut Voxin ohjelmistoon Knabenkantorei Basel -poikakuoron kanssa lauletusta yhteiskonsertista, ja se yhdistyy yleensä mielessäni pimennettyyn Taulumäen kirkkoon, jossa voi kyynelehtiä rauhassa. Nyt istuimme valoisassa Markuskirchessä, kun Pihlan piano lähti soittamaan alkusäveliä, ja täytyy sanoa, että kyynelet valuivat yhdellä jos toisella kirkon käytäville levittäytyneen kuoron sulkiessa yleisön kehtolaulun turvalliseen syleilyyn.

Seal Lullaby

Sitten mentiin taas. Pizzatankkauksen jälkeen kuoroletka käveli metropysäkille suuntanaan Marktkirche: Hannoverin keskuskirkko ja upea keskiaikainen kolossi, jossa olisi seuraava päiväkonsertti yhdessä paikallisen Juventis Jugendchorin kanssa. Täällä esitettäisiin Voxin matkaohjelmiston toinen puolisko, koreografioilla rikastettu Abuelita says Goodbye ja Caravan Eric Tuanin teoksesta Crossings, sekä Sanna Salmisen sarja About People and Loneliness.

Marktkirche, toinen konserttipaikka

Kirkkokonsertin avaussanoissa toivotettiin Vox Aurea ja Juventis Jugendchor tervetulleiksi ja kiitettiin Voxia siitä, että he ottivat konsertin ohjelmaansa. Tämä oli nimittäin alun perin tarkoitettu israelilaisen kuoron esiintymispaikaksi, mutta maan konfliktitilanteen takia kuoro ei voinut turvallisuussyistä lähteä matkaan. Niinpä esiintymispyyntö esitettiin Voxille, ja siihen tartuttiin. 

Konsertin aloitti Abuelita says Goodbye, jossa Hilman esittämä isoäiti jättää hyvästit maasta pakenevalle lapsenlapselleen ja antaa tälle simpukankuoren muistoksi. Tunnelataus siis huipussaan heti alusta asti. Abuelita on osa Crossings-teosta, joka käsittelee rajoja ja niiden ylittämistä. Se muodosti tässä konsertissa yhtenäisen kokonaisuuden About People and Loneliness -teoksen kanssa. Näiden teosten koreografioita voxilaiset olivat tänä keväänä työstäneet sveitsiläisen koreografi Daniel Raaflaubin kanssa.

Marktkirchen akustiikka oli upea ja se tuki täydellisesti kuoron fraseerausta, pehmeitä pianissimoja (Solitude), viipyileviä kaikuja (You are not enough) sekä räiskyvää energiaa (I feel so good). Yksinäisyys, joukkoon kuuluminen, ystävän etsiminen ja rauhan ja turvallisuuden löytäminen saivat hahmon kuorolaisten puhtaassa laulussa ja voimakkaassa eläytymisessä. Tämä oli sitä, mitä voxilaiset ovat lavalla parhaimmillaan: jokaisella on oma paikka yhteisössä.

Vox Aurea ja Juventis Jugendchor

Konsertin toisesta osasta huolehti Juventis Jugendchor, saksalainen kuoro Cellestä. Energinen ja valoisa nuorisokuoro piti yleisöä hyvässä konserttitunnelmassa, ja varsinkin eteläafrikkalaisen Miriam Makeban Pata Pata sai yleisössä istuvat voxilaiset lähes irtoamaan tuoleistaan. Loppuaplodien raikuessa kuorot kutsuttiin yhdessä lavalle, ja yleisön jo poistuessa Voxin ja Juventiksen spontaanit laulukarkelot vasta käynnistyivät. Yhteisestä repertuaarista löytyi sekä eteläafrikkalaisia lauluja että ”Frozen-teema” Eatnimen vuelie. Ja kuorojen minglaus jatkui kirkon pihalla vielä ponileikin muodossa.

Hotellille siirryttiin kävellen (KPC) ja metrolla (City), minkä jälkeen ohjelmassa olisi illanvietto hulppeassa Herrenhäuser Gärten -puutarhassa. Illanvietto oli vapaaehtoinen, mutta valtaosa kuorolaisista halusi lähteä, ja vain väsyneimmät ja toipilaana olevat jäivät huoltajan seuraan hotellille. Puutarhajuhlilla oli lähemmäs tuhat kuorolaista paikalla, eikä maisemissakaan ollut valittamista kuvien perusteella.

Herrenhäuser Gärten

Voxilaiset puutarhamaisemissa

Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa päivää!