Viimeinen festivaalipäivä: Laulaen maailman halki

Kaikki kansainväliset kuorot lavalla finaalikonsertissa

Viimeinen päivä kuorofestivaaleilla tarkoitti myös viimeistä rauhallista aamiaista hotellilla. Mahdollisuus lyhyeen shoppailuun oli myös, mutta hotelli B:n lähettyvillä ei harmillisesti ollut juurikaan kauppoja auki sunnuntaipäivän takia. Kyseessä oli myös toukokuun toinen sunnuntai eli äitienpäivä. Rakkaiden äitiemme muistamiseksi välitetään tällä kertaa Vox Aurean kuoroperheen Nollakakkoset-kuoron juuri julkistettu Äitienpäivälaulu, jonka on säveltänyt ja sanoittanut äänenmuodostajamme Josefiina.

Tästä Äitienpäivälauluun (youtube)

Pakkaamiseen orientoitumista oli kuorolaisille ohjeistettu myös, koska kotiinlähtö olisi aikaisin seuraavana aamuna, tiedossa olisi pitkä päivä ja hotellille palattaisiin vasta myöhään illalla. Päivän kiertue starttasi Hangar 5:stä, jossa syötiin lounas ja napattiin eväitä mukaan iltaa varten. Ja tietysti letitettiin hiuksia. Kuoron seuraava siirtymätaival oli lounaspaikasta HCC:lle eli Hannoverin kongressikeskukseen kahdella metrolla. 

Letitystalkoot lounaspöydässä

Treeniä HCC:n pihassa

Perillä HCC:ssä etsittiin ensin sokkeloisilla käytävillä seikkaillen Voxin pukuhuone, sitten kuoron sijaintipaikka konsertissa (saliin pitäisi jälleen mahduttaa kaikki kuorot) ja sen jälkeen suunnistettiin takaisin pihalle Jossen vetämiin lämmittelyihin ja Sannan pikaiseen treeniin oman esityskappaleen parissa. Päivän pääharjoitus oli Will Toddin johdolla ja siinä hiottiin valmiiksi viikon aikana valmistunut teos Singing through the World. Pukuhuoneessa käynnistyi sillä välin kansallispukujen silityssessio, jota ennen ehdittiin napata edustuskuvat myös tästä ”rautarouvien” tiimistä. Kovia tyyppejä, ei kahta sanaa!

May the ironing force be with you

Kun harjoitukset oli viety loppuun, seurasi vielä pieni juoksuharjoitus ruokapaikkoihin. Kongressikeskukselle oli tuotu vain kevyet eväät ja sen lähettyvillä ei ollut ravintoloita, joten päätettiin jakautua matkaryhmittäin kolmeen ruokapaikkaan, jotka Max oli meille tiedustellut. Aikataulu oli varsin tiukka, mutta onneksi ravintolatkin palvelivat kiitettävän nopeasti. Takaisin HCC:lle kuljettiin bussilla, joka sekin oli uusi tuttavuus toistaiseksi pääosin maan alla kulkeneille voxilaisille. Pikakelauksella konsertin alkuun: kansallispuvut päälle, loput letit ojennukseen ja lyhyt keskittyminen ennen keikka-asemiin siirtymistä.

Päätöskonsertti alkoi paikallista aikaa klo 19.30 ja sen kestoksi oli ohjelmassa merkitty kaksi tuntia. Tämä olisi toteutunut, jos jokainen kuoro olisi pitänyt kiinni omaan ohjelmaansa varatusta neljästä minuutista. Näin tekivätkin Vox Aurea (Anda Niilas -joiku) sekä filippiiniläisten kuoro. Muiden kuorojen ”neljäminuuttinen” sen sijaan vaihteli kymmenen minuutin molemmin puolin, ja niinpä illan huippukohtaan eli kansainvälisten kuorojen toteuttamaan Will Toddin Singing through the World -teoksen ensiesitykseen päästessä kello oli jo lähempänä kymmentä.

Voxi ja Anda Niilas tunturissa

Aikataulun venymisestä huolimatta kahdeksan kansainvälisen kuoron nousu esiintymislavalle värikkäissä asuissaan oli sykähdyttävä hetki. Säveltäjä Will Todd esitteli teoksensa ja sen syntyidean. Tekstit oli koottu kunkin kuoron esittämistä toiveista ja unelmista kunkin omalla kielellä. Näistä aiheista rakentui 15-minuuttinen teos, jossa kuorot vuorottelivat, säestyksenään piano, perkussiot ja koskettimet. Voxin toiveena kuului suomeksi laulettu ”Haluan saada uusia kavereita”, joka löysi sävelkielensä voxilaisten puhtaassa laulussa. Teos huipentui yhdessä laulettuun teemaan ”Follow me, singing through the world”. Se käynnistyi ensin pienin puroin ja voimistui sitten rytmikkäin taputuksin tahditettuun massakuoroon.

Singing through the World päätti konsertin, mutta yleisölle piti toki vielä opettaa teoksen huipentuma, joka oli varsin selkeä opeteltava. Koko salin taputtaessa ja laulaessa viimeisteltiin siis tämä laulu maailman halki, ja sitten oli aika alkaa suunnata kohti hotellia ja pakkaamista. Lopputohinoissa käytiin vielä kiittämässä festivaaliorganisaation aktiiveja ja kuoronjohtajia ja lahjomassa heitä Vox-tuotekasseilla. Kun viimeiset siviileihin vaihtaneet kuorolaiset oli paikannettu HCC:n uumenista, lähdettiin öiselle metromatkalle kohti hotelleja. Perillä odottivat loput pakkaukset ja lyhyet yöunet. Herätys olisi seuraavana aamuna viiden maissa ja bussi kohti Berliinin lentokenttää lähtisi kuudelta. 

Singing through the World kahdeksan kuoron voimin

Tätä kirjoittaessa eletään jo maanantaita, kuoro on bussissa matkalla kohti Jyväskylää ja läpäissyt niin Berliinin lentokentän tarkastukset, Max-oppaan hyvästelyt ja lennon koti-Suomeen. Matka alkaa siis olla lopuillaan, mutta ajatukset risteilevät edestakaisin. Niihin palaan vielä seuraavassa postauksessa. Stay tuned!