Voxi liikkuu: Jetzt geht’s los!

Matkapäivä eteni reittiä Jyväskylä – Helsinki – Berliini – Hannover. Startti aamukuudelta oli ”voxilaiseen perinteeseen” nähden varsin myöhäinen, koska useimmiten matkaan lähtiessä kuoro on kömpinyt Helsingin-bussin lähtöpaikkaan aamuyöllä kesken yöunien. Nyt sen sijaan kirpeä kevätaamu oli jo valjennut Agoralla, ja valossa olikin huomattavasti helpompi tarkistaa kuorolaisten passeja ja kiinnittää nimilappuja matkalaukkuihin. Bussin ikkunasta vilkutukset kotijoukoille, ja niin oltiin matkassa.

Voxi on todistetusti matkassa.

Lentokentän rutiineista kuorolaiset selvisivät jälleen mallikkaasti, mitä nyt yhdestä vesipullosta kerrottiin turvatarkastuksessa löytyneen räjähdeainejäämiä (!?). Emme keksineet siihen muuta syytä kuin Voxin räjähtävän energian. Kuoro oli näin ollen pakattu hyvissä ajoin Berliinin-lentokoneeseen ja valmis lähtöön. 

Voxilaisten matkanteko ylipäänsä on parhaimmillaan juuri sellaista kuin se oli nytkin: sujuvaa ja vaivatonta. Rutiinistakin voidaan puhua, kun kuoro on koronapandemian jälkeen taas matkustanut ulkomaille joka kevät. Lisäksi taustalla vaikuttaa kuoron yhteisöllinen toimintakulttuuri ja itseorganisoituvuus. Matkaryhmät toimivat tukikohtina ja sovitut aikataulut pidetään.

Tällä kertaa 54 kuorolaista jakautuu seitsemään matkaryhmään, jotka kulkevat seuraavilla nimillä: Tripla-J (=Jossen Järisyttävät Joukot), Die Kruppe der Korhonen, Päivin Porschet, Saksaamattomat, Ruotsin kuuluisat kuninkaat, Kuddelmuddel ja Jaloherra Jaakko. Matkaryhmät keksivät itselleen nimet ja määräävät säännöt. Kokeneempien kuorolaisten osaaminen tuo ryhmään jatkuvuutta ja turvaa uusille kuorolaisille. Näin on toimittu Voxin matkoilla ja käytäntö hyväksi havaittu.

Suomen takatalvesta hädin tuskin kevääseen siirtyneet voxilaiset saivat Berliinissä vastaansa aurinkoisen kesäsään ja vihreinä lehtivät puut. Ja festivaaliorganisaation tarjoaman Max-oppaan, joka tuli meitä vastaan jo Berliiniin ja on käytettävissämme koko festivaalin ajan. Ilahduttavaa oli myös reilun kokoinen bussi peräkärryineen, joka veti koko 62-päisen seurueen laukkuineen.

Kesäfiiliksissä Mäkkärin pihassa. 

Lämpö aiheutti toki sen, että mustia Vox-huppareita piti alkaa sulloa reppuihin ja matkalaukkuihin, ja saapuessamme lounaspaikkanamme toimivaan McDonald’siin voxilaisten siniset t-paidat loistivat kilpaa auringon kanssa. Ison seurueemme ruokkiminen pikaruokaravintolassa onnistui yllättävän ketterästi, ja ketteriä olivat myös ne kuorolaiset, jotka kävivät testaamassa ulkoterassin putkiliukumäen. Sitten oli aika jatkaa kohti Hannoveria.

Saapuminen Hannoveriin oli aikataulutettu aiemmaksi kuin mitä todellisuus ja liikennetilanne antoivat myöten. Niinpä sekä keikalle pukeutuminen että äänten avaaminen piti aloittaa jo bussissa. Tämän voxilaiset toki osaavat, ja ennen Hannoverin keskustaa oli koko kuoro sonnustautunut mustiin keikkapaitoihin ja laulu aaltoili mukavasti eri puolilla bussia.

Kuorofestivaalielämä käynnistyi toden teolla Hannoveriin saavuttua. Avajaiskonsertin ajolista ja tiukka treeniaikataulu oli ohjelmoitu kuorolaisille, jotka Sannan ja Josefiinan johdolla siirtyivät suoraan Hannoverin kongressikeskukseen (HCC) valmistautumaan avajaiskonserttiin. Huoltajien tehtävänä oli sillä välin kuskata bussilla kuorolaisten matkalaukut kahteen majoitushotelliimme ja ehtiä takaisin kongressikeskukseen ennen avajaiskonsertin alkua.

Hannover Congress Centrum

Matkalaukut löysivät paikkansa hotelleista, huoltajat löysivät tiensä metrolinjoille avuliaan oppaamme Maxin johdolla ja pienen loppukirin jälkeen kaikki istuivat hulppean Hannover Congress Centrumin ympyrän muotoisessa ”kupolisalissa” tarkalleen klo 19.30, kun avajaiskonsertti käynnistyi. Konsertin alkupuoli oli varattu tervehdyspuheenvuorojen ohella Bundesjugendchor-nuorisokuoron esiintymiseen. Taidokas kuoro, mutta matkapäivän päätteeksi pitkän ohjelmiston kuunteleminen ennen festivaalikuorojen lyhyitä esiintymisiä verotti laulajien voimia melkoisesti.

Isäntä- ja vierailijakuorot esittivät kukin vuorollaan kolmen minuutin numeron. Mieleenpainuvia olivat esimerkiksi Viron television tyttökuoron esitys Vaid see on armastus, armenialaiskuoron Mush, portugalilaisen nuorisokuoron O coletinho sekä Filippiineiltä saapuneen BAAO-nuorisokuoron vaikuttava Kruhay. Vox esitti omalla vuorollaan lyhennetyn version Aili Järvelän voimakappaleesta Pato, joka herkisti suuren salin ihmettelemään äänen parantavaa voimaa. Konsertin lopuksi kaikki kuorot liittyivät yhdessä laulamaan massakuoroteosta Weisst du, wieviel Sternlein stehen.

Näkymä lavalle Vox-vinkkelistä

Konsertti päättyi lähempänä kello kymmentä, joka meille Suomesta lähteneille tarkoitti jo tuntia myöhempää aikaa, ja aamun lähtö oli ollut kuudelta. Oli aika suunnistaa hotelleille evästämään ja lepäämään. Pimeässä illassa metro kuljetti turvallisesti perille, edellyttäen vielä kuorolaisilta ripeää liikettä kyytiin noustessa ja junaa vaihtaessa, ja lopulta väsyneet voxilaiset oli saateltu akkuja lataamaan.

Aika sanoa hyvää yötä ensimmäiseltä matkapäivältä, huomenna odottavat uudet haasteet!