Tätä kirjoittaessani Voxi on turvallisesti kotimaan kamaralla ja bussissa matkalla kohti Jyväskylää. Aamu on käynnistynyt useimmilla viiden-kuuden välillä ja kokoontuminen Tesorieran ”Puistokoululla” oli puoli seitsemän. Tesorieran puiston vieressä laulettiin viimeinen Somewhere over the Rainbow isännille, kyynelet silmissä puolin ja toisin, ja pakattiin kuoro matkaan. Osa kuorolaisista haettiin toisesta kokoontumispisteestä, joka oli kuitenkin sen verran ruuhkaisessa paikassa, että lähtölaulua ei voitu sinne saattaville isännille toteuttaa. Halauksia, poskisuukkoja ja pikaisen jälleennäkemisen toivotuksia kuitenkin jaeltiin, ja taas tarvittiin nenäliinoja.
 |
| Jäähyväiset Torinon isäntäperheille |
Bussimatka Torinosta Milanoon vilahti ohi kuin hujauksessa. Auringon tultua viimein esiin saattoi bussin ikkunasta tähystää lumihuippuisia Alppeja, jotka niin monena päivänä olivat peittyneet pilviin. Milanon lentokentän muodollisuudet sujuivat jo rutiinilla, matkaryhmät toimivat jokseenkin tehokkaasti ja lopulta olimme portilla, josta pääsisi Helsingin-koneeseen. Olotila oli vähintäänkin irti todellisuudesta edellisen illan konserttielämyksen, pakkausurakan ja parin tunnin yöunien jälkeen.
Lentomatkalla oli ruhtinaallisesti aikaa kirjoittaa blogia. Niinpä sen aikana syntyi konserttidokumentaatio, jota kirjoittaessa luin yhä uudelleen konserttiohjelmaa läpi ja liikutuin kerran toisensa jälkeen. Koko Vox-ilmiön olemassaolo on suuri ihme. Kuoro on loistavassa vedossa ja laulajat pystyvät huippusuorituksiin. Sen takana on kuitenkin jotain vielä tärkeämpää, kaiken ydin: ystävyys, välittäminen, läsnäolo ja liittyminen itseä suurempaan. Kaikki muu tulee sen jälkeen ja laulu voi kuulostaa juuri niin taivaalliselta ja herkältä kuin se kuulostaa.
 |
| Matkalaiset perillä Helsinki-Vantaalla |
Paluu kotoiseen ja aurinkoiseen Suomeen tuntui tutulta ja turvalliselta. Voxilaisten vaellus matkatavarahihnoille ja ulos Pohjolan Matkan bussiin meni kuin unessa. Mieli askarteli vielä sen parissa, missä oli oltu ja mitä koettu. Ajatukset olivat jossain kaukana, mutta rutiinilla tietenkin hoidettiin taas matkalaukut bussiin ja otettiin suunta kohti Mäntsälää, jossa pidettiin ruokatauko.
 |
| Taukopaikalla, keskellä Suomen kevättä! |
* * *
Reissun viimeinen etappi on käsillä ja Voxin matkassa -blogi hiljenee tämän myötä.
Kiitos Voxi, kiitos huoltajatiimi, kiitos Salla ja kiitos Sanna sataprosenttisesta työstänne tämän kuoron eteen! On ollut etuoikeus olla osa Vox-ihmettä.
Arrivederci!
Veli-Matti Salminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti