Voxi liikkuu: Jyväskylä-Helsinki-Milano-Torino

Voxilaiset ja Bar Trattorian sisäänkäynti

Kuten todettua, pitää poikkeusolojen jälkeen tehdä poikkeustoimia ja opetella kuoromatkailukulttuurin perusteita uusiksi, jotta saadaan 55-päinen joukko siirtymään kotoisesta Jyväskylästä pohjoiseen Italiaan ja kaikki sujumaan onnistuneesti. Jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu uudessakaan normaalissa: Voxi lähtee ulkomaanmatkoille edelleen parhaiden perinteiden mukaisesti aamuyöllä jäähallin alakulmalta. Niin nytkin. Kellon näyttäessä 02:01 bussi starttasi Jyväskylästä, otti vastaan kotijoukkojen vilkutukset ja lähti viemään väsynyttä, hieman levottomasti hyörivää mutta melko pian hiljenevää kuorolaislaumaa kohti lentokenttää.

Auringon noustessa oltiin jo kentällä.

Voxin liikkumisvastaava Josias kajautti ensimmäisen "Voxi liikkuu!" -huutonsa Helsinki-Vantaan terminaalissa, jotta saatiin koko lauma check-in-pisteelle ja turvatarkastuksiin. Ja Voxihan liikkui. Jos kuorolaisten silmiä oli painanut väsymys tai mieltä jännitys, alkoi se vaihtua kuplivaan iloon ja säpinään, jota alkoi olla ilmassa turvatarkastusten jälkeen auringonvalon kirkastaessa koko terminaalin ja ajatusten selkiytyessä siihen tosiasiaan, että Voxi oli nyt viimeinkin matkalla.

Vuoristomaisemat lentokoneen ikkunasta koettuina.

Kun lentokoneessa torkutut unenrippeet olivat haihtuneet, ikkunasta avautui vuoristomaisemia, jotka koti-Suomen pinnanmuotoihin tottuneelle blogistille konkretisoivat tosiasian: tämä tapahtuu todella. Tuonne olemme menossa. 

Lämpimässä aamuauringossa kylpevä Milanon lentokenttä otti vastaan Voxin sinisiin paitoihin pukeutuneen seurueen. Olimme valmistautuneet mittaviin koronatodistusten tarkistuksiin ja pistokokeina tehtäviin koronatesteihin, mutta niiden sijasta saimme pyyhältää rauhassa koko terminaalin läpi matkatavarahihnoille ja ulko-oville asti. Siellä odotti tilausajobussi, joka veti kyllä hienosti 55-päisen kuoron huoltajineen, mutta matkalaukkuja piti sijoitella ahkeran tetriksen peluun päätteeksi myös bussin käytäville. Ketterät kuorolaiset toki pääsivät sellaisista esteistä helposti yli. Aikuiset eivät vastaavaan parkouriin lähteneet.

Bar Trattoria toivotti voxilaiset tervetulleiksi.

Ensimmäinen taukopaikka matkalla Milanosta Torinoon oli samalla päivän ensimmäinen kunnollinen ruokailu. Paikkana Ticino ja Bar Trattoria Italia, joka otti suomalaiset vieraansa vastaan sydämellisesti. Lounaspaikka oli kuin kiireetön keidas, jossa oli aikaa nauttia kolme kattausta ja laulaa ravintolahenkilökunnalle Volare sekä Kaksi kättä hississä kiitoksena hyvästä palvelusta. Ravintola kiitti lopuksi vielä palkitsemalla kuorolaiset pääsiäismunilla.

Ajantaju katosi hetkeksi kesäistä säätä ja kukkivia kasveja ihmetellessä, mutta päämääräämme Torinoon oli tarkoitus ehtiä vielä iltapäivän aikana. Bussimatka päättyi Torinon Corso Francialle, jonka varrella sijaitsee Piccoli Cantori di Torino -musiikkikoulu ja jossa myös toimii samanniminen isäntäkuoromme. Vuonna 1972 perustettu Piccoli Cantori di Torino on 60 laulajan kuoro, jonka jäsenet ovat 9-16-vuotiaita. Kuoron takana on yhdistys, joka pyörittää muitakin kuoroja.

Voxilaisten kärrättyä matkalaukkunsa koulun harjoitustilaan tarjolla oli juotavaa ja pikkupurtavaa reissun rasittamille vieraille. Samalla ohjelmassa oli kuorolaisten tutustumista toisiinsa. Kauan ei tarvinnut ihmetellä, miten suomalais-italialaista kuorotuttavuutta hierotaan, kun voxilaiset päättivät masinoida puiston nurmikolle ponileikin. Amerikkalainen ja ruotsalainen versio ponileikistä poikivat seuraavan leikin, mistä päädyttiin yhteisten kuorokappaleiden harjoitteluun lähestulkoon kuorobattlen asetelmissa.

Run, run, run, my baby...

Are you ready? Up shake, shake, shake, shake, shake...

Kesäinen ilma tuntui vielä iltapäivästä kuumalta ja puiston hiekka pölisi, mutta kuorolaisten virta ei loppunut eikä hymy hyytynyt. Välillä huoltotiimi sai houkuteltua porukan käymään tankkaamassa nestettä ja huilaamassa, mutta sitten laulu soljui taas. Shosholoza ja Käppee "puistoversioina" piirsivät jälkensä blogistinkin aistinelimiin, vaikka hyvin monenlaisia versioita kyseisistä kappaleista olen vuosien varrella kuullut.

Jumavei ja jumajuu, käppee, heikko hemmo...

...käppee, heikko hemmo, jumavei juu!

Spontaania ilonpitoa oli mukava katsoa, mutta toki myös isäntäperheiden saapuminen oli toivottua. Väsyneet kuorolaiset pääsisivät purkamaan reissukamat ja putsaamaan reissupölyt. Seuraavana päivänä odottavat aamuharjoitukset ja retki. Sitä ennen kuitenkin piste tälle päivälle ja kiitokset mukana matkustamisesta! 

P.S. Lisää päivän kuvia ja videoita löytyy Voxin Instagramista ja Facebookista. Huomenna Instan päivitysvastuu siirtyykin kuorolaisille itselleen, joten blogisti-tiedottaja odottaa mielenkiinnolla, mitä on tulossa some-rintamalla...