Vanhan Torinon kaupunkikierros ja matka konserttipaikalle

Kuorolaisten huoltajuus on välillä palapelin kasaamista. Perjantaiaamuinen kävelykierrokselle lähtö tarjosi yhden harjoituksen. Torinon isäntäperheet toivat voxilaisia kahteen eri kokoontumispaikkaan, joista toiselle eli tutulle Parco della Tesorieralle (tuttavallisemmin ”Puistokoulu”) kokoontuva porukka matkustaisi metrolla keskustaan ja toiselle paikalle (Carabinieri) kokoontuva porukka kävelisi keskustaan. Kun suomalaishuoltajilla ei ollut kuitenkaan tietoa, ketkä kuorolaiset tulevat mihinkin paikkaan, käytiin huoltajien WhatsApp-ryhmässä vauhdikas etälaskenta ja yhteenlasku, jotta saatiin selville, milloin kunkin ryhmät olisivat paikalla.

Kuorolaisten jälleennäkeminen Porta Nuovan asemalla.

Lopputulemana joka tapauksessa koko Voxi kokoontui lopulta sovittuun aikaan Porta Nuovan metroaseman vieressä olevalle piazzalle, josta kaksi paikallista opasta lähti saattamaan meitä Torinon vanhojen nähtävyyksien pariin. Kävelimme pitkin holvikaarilla katettuja jalkakäytäviä piazzalta toiselle. Varsin pian kävi ilmi, että keskeinen hallitsijasuku Italian ja sitä edeltävien kuningaskuntien historiassa lähes 1000-luvun alusta asti oli Savoijin suku (Casa Savoia), jonka jäsenten kädenjälki näkyi niin hallintorakennusten fasadeissa, kirkoissa kuin hallitsijoista ikuistetuissa patsaissa. Kuninkaiden valta oli ollut absoluuttista, ja heidän tahtonsa koristaa rakennukset näyttäviksi ja kauniiksi takasi puolestaan nykypäivän turistille komeat nähtävyydet. Harvoinpa samalla aukiolla pääsee esimerkiksi vertailemaan kahta lähes samanlaista vierekkäin seisovaa kirkon fasadia, joista toinen edustaa barokkityyliä ja toinen uudempaa, koristeista riisuttua mallia.

Piazza San Carlo

Opastuksesta selvisi myös Torino-nimen historia. Vain muutamia kymmeniä vuosia ajanlaskun alun jälkeen eli Rooman vallan aikana tauriineiksi nimetty kansa otti alueen hallintaansa, ja sille vakiintui nimi Taurinia. Samaan nimeen liittyy myös Taurus eli härkä, jonka hahmoja olimmekin nähneet eri puolilla kaupunkia jo aiemmin. Aukion vieressä sijaitsevan käytävän laattaan painetun härän kuvan yli käveleminen kuulemma tuotti onnea. Varmuuden vuoksi kävelimme siis härkälaatan yli ja suuntasimme eteenpäin, ohi egyptologisen museon, jossa on maailman toiseksi suurin egyptiläisesineiden kokoelma (6400 esinettä) ja ohi Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emanuelen palatsin. Kuningaskunnista muodostettu Italiahan syntyi yhtenäisenä valtiona vuonna 1861, minkä opimme viimeistään renessanssimuseon ovella olevan härkäpatsaan painatuksesta.

Härän yli kävelyä

Toh, Torinon härkä

Näkemiemme rakennusten historian kerroksissa oli antiikin Roomaa, keskiaikaa ja barokkiaikakautta, joten voi arvata, että käsityskyky oli jo kovilla. Jykevien seinien lisäksi pääsimme näkemään myös vihreyttä: kuninkaan puutarha Giardini Reali on yksi eurooppalaisten kuninkaallisten puutarhojen top3-valikoimassa. Ne kaksi muuta ovat muuten Versailles Ranskassa ja Schönbrunn Itävallassa – ja kas, ne voxilaiset jotka olivat Itävallan-matkalla vuonna 2016, ovat siis nähneet jo kaksi kolmesta!

Giardini Realin suihkulähteitä

Jotain pyhää oli kuitenkin vielä edessä. Opas viittasi välillä kuninkaan palatsin vieressä sijaitsevan kirkon kupoliin ja kertoi siellä säilytettävän ”the holy Shroud”. Pyörittelimme hetken päitämme miettien, mitä hän tarkoitti, mutta se selvisi pian: kyseessä ovat nimenomaan Torinon käärinliinat, joihin uskotaan painuneen Jeesuksen kasvojen jäljet, kun hänet haudattiin ja kiedottiin liinoihin. Käärinliinoja säilytetään nykyään arkussa, jota ei avata yleisölle, paitsi jos paavi toisin päättää. Emme tällä kertaa kuitenkaan tavoittaneet paavia kysyäksemme, saisiko liina-arkun avata, joten pääsimme vain San Giovannin aukiolla sijaitsevaan kappeliin katsomaan itse arkkua lasiseinän takana.

Hiljaisuutta pyydetään, käärinliinat ovat arkussa.

Kappeli vaati hiljaisuutta, ja sen voxilaiset osasivat myös mallikkaasti – samaa ei voinut sanoa kaikista turisteista. Pieni hetki arkun äärellä kuitenkin oli mahdollista viettää ja lukea sen eteen kirjoitettu rukous. Englanninkielisestä versiosta poimin seuraavat sanat: ”Jesus, who has taken on himself the sorrows of every human being. Help us to see him in every person, to serve him and proclaim his love”. Meille uskottu auttamisen ja toisista välittämisen tehtävä mielessä poistuin kappelista. Samalla kierroksemme oli tullut päätökseen ja oli aika kiittää oppaitamme Somewhere over the Rainbow’n sävelin.

Kiitokset oppaille.

Kävely teki nälkäiseksi, joten oli aika ohjastaa voxilaiset tankkaamaan hyvin ennen illan konserttia. Ruokapaikkamme oli pizzeria Rossopomodoro, jonka olimme valinneet isäntien suosituksesta. Kun pääsimme henkilökunnan kanssa yhteisymmärrykseen siitä, että varaus meidän 55-henkiselle seurueelle todellakin oli kahdeltatoista eikä kahdelta, pääsimme pizzalounaalle.

Sitten alkoikin päivän vauhdikkaampi osuus. Ennen konserttia oli sovittu koronatestaus sekä suomalaisille että italialaisille kuorolaisille tukikohdassamme ”Puistokoululla”, jonne kuorolaiset lähtivät seurueissa metrolla. Perillä torinolaisten huoltajien hoitoalan ammattilaiset hoitivat koronatestaukset (kaikkien tulos oli negatiivinen), ja testijonosta poistuneet voxilaiset aloittivat letitystalkoot. Tämä lienee huoltajille yhtä tuttu perinne kuin kansallispukujen silitystalkoot, joka olisi edessä sitten illemmalla.

Letitystalkoot

Konserttipaikkaan Duomo di Chieriin päästäkseen piti kuitenkin ensin matkustaa metrolla rautatieasemalle ja sieltä junalla noin puolen tunnin matka Chieriin. Tämä oli paperilla ihan hyvä suunnitelma, mutta koululta lähdön ja aiotun junan lähdön välinen aika olikin todella tiukka. Pientä lisätwistiä tuli junalipuista, jotka olivat matkanjohtaja Annemarilla, jonka taas oli määrä saapua juna-asemalle toisesta suunnasta. Yksi ainoa komento toimii siis tässä tapauksessa: ”VOXI LIIKKUU!” 

Ja Voxihan liikkui. Kuoro ryhmissä metroon, uudet metroliput automaatista toimimattomien tilalle, kaikki ulos metrosta oikealla asemalla, raivopäinen juoksu juna-asemalle ja oikealle laiturille, minuutti aikaa junan lähtöön… ja lopulta: kuoro sekä matkanjohtaja lippuineen minuutilleen perillä raiteella viisi! Ja mikä hienointa, juna sen verran myöhässä, että ehdimme vielä laskea kuorolaiset ennen junaan nousemista. Tätä siirtymää on vaikeaa kuvata sanoin, mutta paras tuokiokuva löytynee Voxin Instagram-stooreista.

Voxi liikkuu...

Junamatka meni puhallellessa ja sykkeitä laskiessa. Perillä Chierissä sekä Piccoli Cantori di Torinon että Voxin kuorolaiset kerääntyivät asemalle ja kävelivät kaunista puistotietä ja kapeita kujia pitkin konserttipaikkaamme Duomo di Chieriin. Kuorolaiset siirtyivät harjoituksiin ja huoltajat konserttivalmistelun ydintoimintoihin eli kansallispukujen silitykseen. Konserttia odottava tunnelma alkoi väreillä ilmassa jo todella sähköisenä. Blogisti kävi virittelemässä tietokoneen ja kameran zoom-yhteyttä varten, jotta saataisiin konsertista suora lähetys myös voxilaisten vanhemmille Suomeen.

Duomo di Chieri, konserttipaikka

Kansallispukujen silitystalkoot

Niin vain pitkän päivän päätteeksi, puoli tuntia ennen konserttia (joka siis alkoi vasta puoli yhdeksältä illalla) kirkon pihalla keskittymispiirissä oli koossa letitetty ja kansallispukuihin pukeutunut kuoro huippuvireessä, silmät tuikkien ja salaperäistä jännitystä hehkuen. Konsertti olisi valmis alkamaan!

Keskittyminen konserttiin Voxin sydämessä

Ja kuten vanhoissa kunnon jatkokertomuksissa, tähän kohtaan pitää sanoa: mutta minkälainen konsertti oli, sen saat lukea seuraavasta postauksesta…