Lisää harjoituksia, M** Bun ja jäätelötehdas

Harjoitukset Parco de Tesorieralla.

Uusi aamu valkeni jälleen harmaana, mutta ilma oli raikas ja helppo hengittää. Voxilaisten saapuminen harjoituksiin Teatro Sant’ Annalle sujui vielä eilistä tehokkaammin ja keskittymisessä alkoi olla uusi vaihde päällä: konsertti olisi seuraavana päivänä. Kuoron hioessa ohjelmistoaan Sannan johdolla harjoitussalissa huoltajat kokoustivat takahuoneessa tehden logistiikkasuunnitelmaa päivän varalle. Kuorolaisten pitäisi matkustaa metrolla toiselle puolen kaupunkia, käydä jäätelötehtaalla kolmessa eri ryhmässä, syödä lounasta, shoppailla ja palata sitten takaisin illan yhteisharjoituksiin kahdeksi kuoroksi jakautuneena.

Metrolla matkustaminen Torinossa on jokseenkin yhtä helppoa kuin Helsingissä, sillä linjoja on vain yksi. Pitää vain tietää, kumpaan suuntaan on menossa. Keskeisin komento ”Voxi liikkuu!” tuli tehokäyttöön tällä matkalla, kun siirryttiin matkaryhmissä Porta Nuovan metropysäkille ja sieltä kaupungille, jossa kuorolaiset pääsivät toteuttamaan yhtä toiveohjelmaansa eli shoppailua.

Lounaspaikkana meillä oli tällä kertaa hampurilaisravintola, mutta ei mikä tahansa sellainen, vaan Mac Bun Agriburger -ravintola. Mac-etuliitteeseen vain oli pitänyt a- ja c-kirjainten tilalle laittaa tähdet, koska ravintolan brändi oli ollut liian lähellä erästä toista, kenties maailmalla tunnetumpaa pikaruokaketjua. Isänniltä kuulimme myös, että tämä globaalisti tunnetumpi pikaruokaketju oli haastanut Mac Bun -ravintolan oikeuteen ja voittanut jutun, joten agrikulttuuriravintola joutui muuttamaan nimensä M** Bun -muotoon (videoitu selostus tästä löytyy myös Voxin Instagram-stooreista!). Sitä tosiasiaa se ei kuitenkaan muuttanut, että Mac Bun tarkoittaa paikallisella torinolaismurteella yksinkertaisesti ”vain hyvää”, ja sellaisena sen kaiketi kokivat myös voxilaiset.

Sanokaa "Mac Bun" kun haluatte vain hyvää.

Vierailu Alberto Marchettin jäätelötehtaalla tutustutti meidät italialaisen gelaton salaisuuksiin. Sievän jäätelöbaarin alakerrassa esiteltiin jäätelön valmistusprosessia ja eri ainesosien merkitystä täydellisessä jäätelössä. Tietenkin esittelyyn kuuluivat lopuksi myös maistiaiset talon jäätelöstä. Voxilaiset kiittivät opastuksesta ja tarjoiluista laulamalla Somewhere over the Rainbow’n, joka sai emännän kyynelehtimään. Tavoite saavutettu, jälleen kerran.

Maistiaiset Casa di Marchettin jäätelöstä.

Shoppailun ja jäätelönmaistelun päätteeksi oli otettava suunta takaisin kohti Corso Francia -katua ja yhteisharjoituksia. Kuoro oli jälleen jaettu Hauet- ja Josias-ryhmiin, joista ensimmäinen matkusti metrolla musiikkikoululle Parco de Tesorialle ja jälkimmäinen ”Sannan teatterille”. Voxilaisten kiiruhdettua harjoituksiin viideksi ilmenikin, että italialaiset ystävämme olivat aloittamassa vasta puoli kuudelta. Laulu soi kuitenkin taas pian kaikkien päästyä paikalle ja lähestyvän konsertin luoma lisäjännite alkoi väreillä myös ilmassa. 

Carlon johtamat italialaiskappaleet harjoiteltiin salissa, mutta Sanna siirsi suomalaiskappaleiden harjoitukset ulos puistoon. Häälaulujen perinteisiin kuuluva Vot i kaalina dai, joka edellisenä iltana oli kuultu kadun varressa, sai aivan uudenlaisen nosteen Parco de Tesorieran puiden alla. Hääseremoniaa varten perehdyttiin hieman hääperinteiden historiaan ja järjestettyjen avioliittojen todellisuuteen, jotta laulujen tulkintaan saataisiin oikeanlaista syvyyttä. Harjoitusten päätteeksi paikalla olevat huoltajat saivatkin kuulla koko hääseremonian itkuvirsineen ja Käppee-rähinöineen. 

Mitä hääseremonian lauluissa lauletaan? Tulkkaus italiaksi.

Itkijä ja nuori hääpari.

Jälleen yksi päivä takana, jälleen valtavasti koettuna. Kuoromatkan erityistä tunnelmaa on vaikea kuvailla, se täytyy elää. Kiireiset ja intensiiviset päivät kuorolaisten kanssa pitävät sykkeen korkealla, mutta antavat myös paljon energiaa ja opettavat elämään ja hengittämään sitä mitä on juuri nyt. Jo pelkästään tätä varten kuoromatkalle kannattaa lähteä.