Ensimmäinen festivaalipäivä ja avajaiskonsertti

Maanantai valkeni tutun sanfranciscolaisen sumun (fog) harsomaisessa peitossa. Päivän kokoontumis- ja harjoituspaikkana toimiva presbyteerikirkko, jossa iltapäivän avajaiskonsertti tulisi olemaan, sijaitsi Walnut Creekissä hieman pidemmän ajomatkan päässä Oaklandista ja Berkeleystä, jossa suurin osa voxilaisista on majoittuneina.

Perille päästyä alkoi festivaaliorganisaation käytänteiden harjoittelu. Turvallisuussyistä kaikki kuorolaiset pitää merkitä listaan saapuessaan ja kuitata ulos päivän päättyessä. Tätä varten meille matkahuoltajille oli annettu nimilistat ja kuorojen nimikyltit. Niiden avulla isäntäperheet saattoivat jättää kuorolaisensa festivaaleille ja hakea heidät kotiin.

Voxilaisten päivä alkoi massakuoron harjoituksilla, joissa kuorojen yhteisnumeroita harjoiteltiin eri kuoronjohtajien ohjauksessa. Huoltajille järjestettiin yleinen tapahtumainfo ja jaettiin tapahtumakansio, josta löytyisi kaikki tarvittava tieto festivaalipäivien käytännön järjestelyistä. Voxin huoltajien päivää eniten määrittävä osio eli kansallispukujen lajittelu ja silitys keikkakuntoon alkoi tämän jälkeen, ja silitysasema saatiin pystytettyä kirkon yhteydessä olevaan urheilusaliin. 

Anskun tyylinäyte

Sannan tyylinäyte

Silitysrumba on omanlaisensa taitolaji, jossa pukujen kunnostus pitää pystyä organisoimaan paikkaan kuin paikkaan, matkasilitysraudat ja eri paikoista lainatut silityslaudat pitää virittää käyttöön ja kaiken aikaa puvut on pidettävä kaikkine osineen järjestyksessä, jotta kuorolaiset löytävät ne sitten helposti ja saavat puvut siisteinä puettua päälle ennen konserttia. Kaikki tämä työ palkitaan viimeistään silloin, kun voxilaiset astelevat konserttiin ja yleisö kohahtaa, kun kansallispukujen koko kirjo loistaa lavalla.

Lisähaastetta sekä pukujen silitykseen että niiden päälle pukemiseen toi tällä kertaa säätila, joka oli poikkeuksellisen kuuma ja kuiva. Walnut Creek sijaitsee San Franciscon itäpuolella vuorten takana, jossa meri ei viilennä ilmaa samalla tavalla kuin rannikolla. Kuorolaisten nesteytys ja lisäevästys olivat siis tarpeen. Lisäksi jouduimme välillä metsästämään yhtä silitysrautaa ja -lautaa, jota joku kumppanikuoromme oli lainannut muualle. Mutta voxilaisten sinnikkyys ja rautainen ammattitaito kuorolaulajina nousivat tälläkin kertaa pääosaan, ja lopputulemana kuoro oli kansallispuvuissa hiukset letitettyinä ja valmiina festivaalin avajaiskonserttiin silloin kun pitikin.

Voxi valmiina vetoon

Golden Gate -festivaalia on järjestetty vuodesta 1991 alkaen ja nyt meneillään on järjestyksessä kolmastoista festivaali. Avajaiskonsertin puheissa huokui ilo ja ylpeys festivaalin pitkistä perinteistä, mutta myös tämäntyyppisten tapahtumien potentiaali rakentaa siltoja ihmisten ja kulttuurien välille, rakentaa rauhaa ja luoda ymmärrystä vaikeinakin aikoina. 

Konsertissa vuorottelivat amerikkalaiset ja muun maailman kuorot. Piedmontin kuoroperheen kuorojen lisäksi taitojaan näyttivät kuorot muun muassa Virosta, Puolasta, Tshekistä, Itävallasta ja Filippiineiltä. Taso oli todella korkea ja eri maiden kuorokulttuurien parhaat puolet pääsivät esiin.

Singakademie Graz & Green Guys (Itävalta)

Young Voices of the Philippines (Filippiinit)

Toiseksi viimeisenä vuorossa oli Vox Aurea, joka esitti avajaiskonsertissa voimabiisinsä eli Aili Järvelän sävellyksen Pato. Loppukaneetin ”kaikissa meissä on voimaa, kaikissa meissä soi” päätteeksi yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin, joiden juhlavuutta tehosti vielä huoltajien mukanaan tuomien Suomen lippujen liehuttelu.

Vox Aurea ja Pato

Näin on Golden Gate -kuorofestivaali polkaistu käyntiin! Voxin festivaali jatkuu huomenna kansanmusiikin kilpailuvedolla. Nyt on aika kerätä voimia ensimmäistä kisapäivää varten.

Jet lagista toipumista ja maaston tunnustelua

San Francisco ilmasta käsin

Lähes kahdentoista tunnin ”yölento ilman yötä” sujui voxilaisilta erilaisia nukkumisviritelmiä harjoitellen, elokuvia katsellen ja pelaillen. Koneen lähestyessä San Franciscoa saivat ikkunapaikoilla istujat nauttia merinäkymistä ja vuoristomaisemista, joku bongasi myös Golden Gaten. 

Voxi on laskeutunut!

Laskeuduttuamme Yhdysvaltain kamaralle olivat edessä maahantulomuodollisuudet. Niistä piti kuorolaisten selviytyä yksi kerrallaan, ja vaikka virkailijat vaikuttivat tuiman virallisilta, sujui asiointi heidän kanssaan lopulta hyvin. Sen jälkeen tarvitsi enää jännittää, olivatko matkalaukut saapuneet perille asti ehjinä, ja lopulta päästiin lentokentältä vaihtamaan kulkuneuvoa metroon. San Franciscon julkinen liikenne on amerikkalaisessa, autovoittoisessa liikennekulttuurissa varsin hyvätasoinen ja metro kuljetti joutuisasti yli 50-henkisen seurueemme Rockridgen asemalle, jossa Piedmontin kuorolaiset olivat hienoine nimikyltteineen odottamassa voxilaisia.

Monet Piedmontin kuorolaisista olivat tulleet tutuiksi voxilaisille jo viime kesänä Jyväskylässä, joten Rockridgessä kuultiin riemun kiljahduksia ja koettiin tunteikkaita jälleennäkemisiä kuorolaisten löytäessä isäntäperheensä. Tässä vaiheessa paikallinen kello näytti iltapäivää, mutta Suomessa elettiin jo puoltayötä ja matka oli kestänyt 24 tuntia. Isäntäperheet ottivat ymmärtäväisinä vastaan väsyneet matkalaiset – joskin jet lagin aiheuttaman väsymyksen huomasi ehkä paremmin huoltajien kuin kuorolaisten olemuksesta. Monet sinnittelivät silti hereillä iltaan asti, jotta unirytmi kääntyisi.

Tällä matkalla Voxilla on ilo saada majoittua kiertueen jokaisessa kohteessa isäntäperheissä. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä esimerkiksi kahdella edellisellä festivaalimatkalla kuorolaiset on majoitettu hotelliin tai hostelliin. Golden Gate -festivaalin organisaatio on kuitenkin pitänyt kiinni kotimajoituksista ja teki nytkin valtavan työn etsiäkseen kaikille ulkomaisille kuoroille isäntäperheet. Samalla he tekivät valtavan palveluksen kuorolaisillemme, jotka pääsevät tutustumaan kalifornialaiseen arkeen, käyttämään kielitaitoaan, jakamaan ja vastaanottamaan sekä luomaan pitkäaikaisiakin ystävyyssuhteita. Yleensä isäntäperheissä voxilaiset ovat myös antaneet tyylinäytteen suomalaisuuden lähettiläinä toimimisesta olemalla kohteliaita, ystävällisiä ja avarakatseisia.

Kuorolaisten viettäessä vapaapäivää matkahuoltajat tutustuivat lähiympäristöön omien isäntäperheidensä kanssa. Illan päätapahtumana oli festivaalikuorojen johtajien ja huoltajien tervetulovastaanotto, joka oli järjestetty pitkäaikaisten kuoroaktiivien kotona Piedmontissa. Tarjoilujen nauttimisen lomassa luotiin uusia tuttavuuksia ja koettiin paljon iloisia jälleennäkemisiä. Voxin vanhoista tutuista vastaan tulivat muun muassa Piedmontin kuoron edellinen johtaja Bob Geary ja hänen puolisonsa Sue Bohlin, itävaltalaisen Grazin lauluakatemian johtajapariskunta Maria ja Günter Fürntratt sekä monia muita. PEBCC:n taiteellinen johtaja Eric Tuan toivotti kaikki vierailevat kuorot tervetulleiksi ja kiitti jokaista festivaalin onnistumiseen myötävaikuttanutta: organisaation työmyyriä, kuoron perustajajäseniä sekä merkittävimpiä rahoittajia.

Eric Tuan toivottaa vieraat tervetulleiksi

PEBCC:n edellinen johtaja Bob Geary johti onnittelulaulua 

Yhdysvalloissa kuoroharrastuksen kaltaisen kulttuuritoiminnan rahoitus nojaa paitsi varainkeruutempauksiin myös säätiöiden ja yksityisten lahjoittajien anteliaisuuteen. Näiden kulttuurimesenaattien panosta arvostetaan ja he ovat kuoron ”perheenjäseniä” siinä missä entiset kuoronjohtajatkin. Arvostus huokui myös siitä, että rahoittajat oli kutsuttu tervetulovastaanotolle. Tänä vuonna yksi heistä, innokas kuorokulttuurin ystävä, toimii kuoronjohtaja Sannan, koreografi Danielin ja allekirjoittaneen isäntänä.

Tervetulotilaisuudesta suuntasimme kotiin kohti Berkeleytä, ja mitä korkeammalle tie vei, sitä enemmän teki mieli etsiä näköalapaikka, josta voisi ihailla auringonlaskua San Franciscon yllä. Ja pikku ajelun jälkeen sellainen löytyi. Ilta-auringon hehku, San Francisco Bayn yllä leijuva sumu ja kaukana siintävä Golden Gate antoivat lupauksen, että tästä tulee hyvä kuorofestivaali.

Hyvää yötä San Francisco, hyvää huomenta Suomi!

Kohti San Franciscoa!

Vox lähtökonsertissa Taulumäen kirkossa

Voxi on vihdoin matkassa, tervetuloa! Kiinnittäkää turvavyönne ja ottakaa mukava asento, sillä tämä blogi on kaikille teille, jotka kuljette Voxin matkassa, tuette ja kannustatte. Ilman yleisöjä, tukijoukkoja ja yhteistyökumppaneita ei olisi yhteisöä, ja ilman yhteisöä ei olisi Vox-perhettä. Siksi jo tässä vaiheessa suuri kiitos kaikille, jotka ovat omalta osaltaan mahdollistaneet sen, että 46 nuorta ja yhdeksän aikuista istuu nyt lentokoneessa matkalla kohti San Franciscoa.

Tiedossa on kahden viikon kiertue Kaliforniassa alkaen San Franciscosta ja Golden Gate-kuorofestivaaleilta, jossa Vox Aurea osallistuu kuorokilpailuihin kolmessa sarjassa. Sieltä matka jatkuu pohjoiseen Kaliforniaan Eurekaan ja edelleen Gualalaan ennen paluuta San Franciscoon. Tämän kiertueen palaset ovat rakentuneet siitä pitkäaikaisesta yhteistyöstä, jota Vox Aurea on Sannan johdolla ylläpitänyt ja joka on synnyttänyt myös uusia kumppanuuksia Jyväskylän ja Kalifornian välille. Golden Gate -kuorofestivaalin isäntäkuorona toimiva Piedmont East Bay Children’s Choir (PEBCC) on tehnyt yhteistyötä Voxin kanssa jo yli kaksikymmentä vuotta, ja tuoreessa muistissa on vielä Piedmontin kuorolaisten vierailu Jyväskylässä viime vuoden kesänä. PEBCC:n taiteellinen johtaja Eric Tuan sävelsi kuoro-oopperan Echoes of Eureka, jonka kuorot kantaesittivät yhdessä viime kesänä. Nyt ooppera tuodaan siihen kontekstiin, jossa sen tarina myös syntyi: voxilaiset esittävät teoksen San Franciscon Chinatownissa ja Eurekan kaupungissa.

Sekä kuoro-ooppera että kilpailuohjelmisto tukeutuvat vahvasti koreografioihin, jotka Voxille on suunnitellut ja ohjannut sveitsiläinen ystävämme Daniel Raaflaub. Mikä hienointa, myös Daniel matkustaa kanssamme San Franciscoon, pidettyään sitä ennen tiiviin harjoitusperiodin kuoron kanssa Jyväskylässä. 

Sannan ja Danielin ohella voxilaisten tukena matkustaa huoltajatiimi, jossa tällä reissulla ovat edustettuna kaikki Vox-perheen ”pienten kuorojen ”johtajat eli Hilda, Josefiina ja Suvi. Lisäksi rautaista osaamista huoltajaporukkaan tuovat Päivi, Pirkko, Anne-Maria ja Sanna. Allekirjoittanut eli Veli-Matti hoitaa viestintää, jakaen bloggaus- ja somevastuuta Suvin ja kuorolaisten kanssa. Ja ne some-tilithän löytyvät täältä:

Voxin Facebook-sivu

Voxin Instagram

Jälleen kerran on siis Voxi viritetty huipputeholle laulullisesti ja ilmaisullisesti, matkan järjestelyjä on viety määrätietoisesti eteenpäin ja varainhankinta- ja talkookampanjat on valjastettu käyttöön, jotta kuoron pitkäaikainen tavoite toteutuisi. Tämä Kalifornian-kiertue on monelle täysi-ikäiselle voxilaiselle myös kuorouran huipentuma ja päätepiste, josta jo pienestä asti on saatettu haaveilla.

Golden Gate -festivaali sijoittuu heinäkuulle, keskelle suomalaisten lomakautta. Niinpä ennen matkaan lähtöä oli heräteltävä kuorolaiset kuukauden mittaiselta harjoitustauolta intensiivisellä harjoitusperiodilla, joka huipentui lähtökonserttiin Taulumäen kirkossa. Kuulemamme perusteella kuoro oli todellakin herännyt ja puhjennut kukkaan, kun kansallispukuihin sonnustautunut kuoro asteli Taulumäen runsaslukuisen yleisön eteen. Voxilaiset tekivät sitä, minkä parhaiten osaavat: lauloivat kirkkaasti ja vahvalla dynamiikalla kuljettaen yleisön tunnetilasta toiseen, koskettaen ja säväyttäen. Jos haluat päästä vielä lähtökonsertin tunnelmiin, käy katsomassa konsertin taltiointi Voxin Youtube-kanavalta:

Lähtökonsertin tallenne (youtube)

Lähtökonsertin jälkeen oli enää reilu vuorokausi aikaa tarkistella varustelistat ja viimeistellä pakkaukset ja asennoitua siihen tosiasiaan, että lähtö Kalifornian-kiertueelle koittaisi yhdeltä perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tyypillinen Voxin lähtöaika siis. Tuttu Pohjolan matkojen bussi saapui Agoralle kuskaamaan Voxia kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa, ja ennen sitä kajautettiin tietenkin lähtölaulu kotiin jääville tukijoukoille. Kiitos teille ja nähdään kahden viikon päästä!

Somewhere over the rainbow...

Helsinki-Vantaan lentokenttä oli yllättävän eloisa aamuneljältä ottaessaan vastaan aamu-unisia kuorolaisia. Voxin tie vei kohti Frankfurtia, josta matka jatkuisi Atlantin taakse. Tässä vaiheessa viimeistään iskostuu päähän se, että aikaero Suomen ja Kalifornian välillä on todellakin kymmenen tuntia. Lähdemme siis aamulla paikallista aikaa ja saavumme yli 11 tunnin lennon jälkeen perille San Franciscoon puolilta päivin. Ensimmäisenä haasteena siis hereillä pysyminen iltaan asti.

Seuraava pysäkki on San Francisco!

Tervetuloa Voxin matkaan!