Torstai 23.7.
Aamu Tyynen valtameren rannalla! Ainakin itselleni tämä
tapahtui ensimmäistä kertaa elämässä. Voxin ohjelmassa tänään oli harjoitukset,
retkeilyä lähimaastoon ja illalla kiertueen viimeinen konsertti Gualala Arts
Centerissä. Koska oltiin taidekeskuksessa, myös huoltajien viimeinen silityssessio
suoritettiin gallerian avarassa aulassa, jossa seiniä koristavat taideteokset
motivoivat meitä sekä tehokkaaseen kansallispukuhuoltoon että pienimuotoisen
kollaasin koostamiseen. Tässä teokset, olkaa hyvä!
 |
| "Nainen ja kansallispuku", höyry kankaalle, 2026 |
 |
| "Kantajanainen", tussi kanvaasiin, 2026 |
 |
| "Hiljainen kansa", tekstiilit muovituoleille, 2026 |
Voxilaisten harjoitussession päätteeksi koottiin kuorolaiset pihalle kuvaussessioon. Tätä kiertuetta varten nimittäin jokainen kuorolainen oli kerännyt henkilökohtaisia sponsoreita, jotka saivat nimensä Voxin sponsoripaidan selkämykseen. Halusimme toteuttaa videon, jossa jokainen sponsori näkyisi vuorollaan. Niinpä Suvi tiedusteli sopivan kuvauspaikan ja organisoitiin kuorojono, jonka läpi kamera kulki kuorolaisten liikkuessa vuoron perään vasemmalle ja oikealle. Kuvassa näkyy ”making of” kyseisestä sessiosta, valmis video löytyy myöhemmin Vox Aurean somekanavilta. Lämmin kiitos kaikille sponsoreille!
 |
| The making of sponsoripaitojen kuvaussessio |
Pikkuhiljaa siirryttiin kuitenkin jo takaisin taidekeskukselle,
jotta ehdittäisin syödä ja vaihtaa kansallispuvut ennen illan konserttia. Koko
päivän oli jo leijunut ilmassa tietoisuus siitä, että tämä on Kalifornian-kiertueen
viimeinen konsertti – ja kuorouransa kiertueeseen lopettaville voxilaisille erityisen
vahvasti tietoisuus siitä, että tämä olisi heille kirjaimellisesti viimeinen
Vox-konsertti. Ilmassa oli jännitystä ja haikeutta.
 |
| Konserttimainos GAC:ssa |
Voxilaiset kokoontuivat keskittymispiiriin Gualala Arts Centren pihalle yleisön valuessa paikalle. Konsertin mainoksessa oli käytetty kuvaa 11 vuoden takaa, jolloin Voxi viimeksi konsertoi Gualalassa. Hetken harkittiin jo tuon kuvan replikoimista samassa kuvauspaikassa punapuumetsikössä, mutta se olisi vaatinut liikaa säätöä ja konsertti oli alkamassa jo pian. Niinpä replikoitiin vain tilanne ilman punapuita. Vielä ehdittiin ikuistaa koko kuoro ryhmäkuvaan, sitten viimeinen konsertti olisi valmis alkamaan.
Gualala Arts Centren sali oli tupaten täynnä yleisöä ja lisätuoleja piti nostella pinoista, jotta kaikki mahtuivat istuimaan. Voxilaiset aloittivat illan Brahmsin Einförmig ist der Liebe gram-teoksella ja räjäyttivät pankin viimeistään Syksyn jälkeen -hyminällä. I never saw… sai myös vaikuttavan toteutuksen taidekeskuksen inspiroivassa ympäristössä. Sannan Loneliness-sarjan jälkeen tunnelmaa nostatettiin vielä spirituaalilla Stand up, jonka jälkeen kuorolaiset päästettiin huilaamaan hetkeksi ja Bob Geary piti pienen haastattelutuokion Sannan kanssa. Sannalla oli tänään myös syntymäpäivä, minkä isäntämme olivat tietenkin huomioineet. Yleisö yltyi laulamaan Happy Birthday to you, samalla kun taidekeskuksen johtaja David Susalla nosti esiin pienen synttärikakun Sannalle.
 |
| Bob Geary ja Sanna haastattelussa |
Haastattelutuokiossa todettiin, että Vox Aurean yhteys Kaliforniaan ja Piedmontin kuoroon on rakentunut jo kolme vuosikymmentä sitten. Vierailuja on tehty puolin ja toisin, ja yhteistyö on kantanut hedelmää pitkälle, myös johtajien vaihtuessa. Eric Tuanin jatkaessa Bobin työtä hän halusi antaa Voxille roolin myös sävellystensä kantaesittäjänä. Yhtenä sen työn hedelmistä meillä oli nyt kuultavana kuoro-ooppera Echoes of Eureka.
Väsymyksestä ja pitkän kiertueen rasituksesta huolimatta voxilaiset venyivät oopperassa jälleen loistovetoon. Voin uskoa, että loppupään Why should I leave liikutti tällä kertaa varsinkin lopettavia kuorolaisia. Viimeisen Echoes-soinnun kajahdettua kuunneltiin yleisön aplodit, annettiin kiitoslahjat Bobille ja Suelle sekä talon isännälle Davidille, ja tietenkin laulettiin Somewhere over the Rainbow. Ja sitten taas itkettiin ja naurettiin.
Ilta olisi helposti jatkunut vaikka yöhön asti, mutta
isäntäperheet odottelivat jo kuorolaisiaan, joten ei muuta kuin pakkaamaan
kansallispuvut viimeistä kertaa pukupussiin ja kotiin ansaituille yöunille.
Seuraava päivä olisi laulamisesta vapaa.
Perjantai 24.7.
Perjantain ohjelmassa oli retki Mendocinoon, pikkukaupunkiin
50 mailin (80 km) päässä. Mendocinossa oli meneillään markkinat ja sen pienet
kadut kuhisivat muutenkin elämää. Voxilaiset pääsivät tutkailemaan liikkeiden
tarjontaa ja testaamaan kahviloita ja ravintoloita. Mukaan taisi tarttua
pikkutuliaisia myös kotiin.
Mendocinossa tarjoutui mahdollisuus myös päästä Tyynenmeren
rantaan ihan tuntoetäisyydelle. Kallioiden suojaamassa poukamassa oli hiekkaranta,
jossa kahlailtiin, loikoiltiin ja keräiltiin kiviä. Jotkut reippaat kävivät
uimassa, minä myös – tätä mahdollisuutta ei voinut jättää käyttämättä, kun
kerrankin olin päässyt näin lähelle merta tällä kiertueella.
 |
| Merenranta Mendocinossa |
Illaksi piti kuitenkin päästä takaisin kotiin Gualalaan. Tiedossa olisi nimittäin tavaroiden pakkaaminen kotimatkaa varten ja aikainen lähtö seuraavana aamuna. Koko iltaa ei kuitenkaan tarvinnut viettää pakkailujen kanssa, jos oli tehokas. Meidän asuntomme voxilaiset järjestivät vapaapäivän kunniaksi ja pakkaamisen motivoimiseksi lautapeli-illan, ja iloiset peliäänet täyttivät olohuoneemme loppuillan ajaksi.
Kuun luodessa siltaa Tyynenmeren ylle vielä viimeinen
tsekkaus: kaikki pakattu, sitten herätyskello soimaan kuudeksi ja nukkumaan. Jätin
blogin kirjoittamisen vielä seuraavaan eli lauantaipäivään, joten pääsin
nukkumaan jo ennen puoltayötä.
Tätä kirjoittaessani kuoro on jo lentämässä kotiin. Matkasta lisää seuraavassa postauksessa. Nyt hyvää yötä San Francisco, hyvää huomenta Suomi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti