Echoes of Eureka x 2

Voxilaiset ja syntymäpäiväsankari Eric Tuan

Ensimmäisen kokonaisen Eureka-päivän teemana oli tutustuminen kaupungin ja erityisesti sen kiinalaisväestön historiaan, mikä johdatteli luontevasti illan konserttiin Christ Episcopal Church Eurekassa. Isäntämme olivat suunnitelleet huolella päivän ohjelman siten, että voxilaiset pääsisivät vuorotellen osallistumaan opastettuun historiakierrokseen ja shoppailemaan vapaasti. 

Opastettujen kierrosten ja muutenkin paikkakunnalla näkyvän historiatietoisuuden takana on Eureka Chinatown Project, paikallisten asukkaiden ja Humboldtin piirikunnan alueen aasialaisperäisten asukkaiden (HAPI) yhteistyöprojekti. Kävelykierros suuntautui Eurekan entisen Chinatownin kortteleihin, joissa kiinalaisväestön karkotuksesta muistuttavat paikallisten taiteilijoiden tekemät vaikuttavat muraalit. Oppaamme avasi värikkäästi sitä ajatusmaailmaa, joka 1800-luvun Eurekassa vallitsi ja joka tuntuu yllättävän tutulta myös nykymaailmaan peilatessa. 

1800-luvun lopulla moni saapui Kaliforniaan etsimään elinkeinoa ja parempaa elämää. Eurekan alueelle muuttaneet kiinalaiset tarttuivat töihin: he pitivät pesuloita, ravintoloita ja kauppoja, he toimivat rikkaampien palvelusväkenä ja heistä tuli lopulta erittäin tarvittuja paikkakunnan näkökulmasta. Mutta heitä kohtaan tunnettiin myös kateutta ja heidän kulttuuriaan vierastettiin. Taloudellisesti haastavina aikoina yhteiskunnalliset ongelmat ja epäkohdat oli helppo sälyttää kiinalaisväestön harteille. Heistä haluttiin päästä eroon. 

Tästä lähtökohdasta syntyi myös Echoes of Eureka -oopperan tarina. Kuorolaisten laulamat tai puhumat lauseet nousivat mieleen toinen toisensa perään, kun oppaamme siteerasi paikallislehtien tai poliitikkojen lausumia 1800-luvulla. Oopperan henkilöt ammatteineen ja osoitteineen heräsivät henkiin, kun seisoimme samojen katujen kulmissa, joilla karkotetut kiinalaiset olivat asuneet, tehneet töitä ja elättäneet perheitään. 

Juttu kuoro-oopperasta paikallisessa Times Standard -lehdessä

Voxilaiset saivat sulatella opaskierroksen herättämiä ajatuksia kävellessään takaisin kirkolle valmistautumaan konserttiin. Ilmassa väreili sähköä; tätä konserttia oltiin Eurekassa odotettu. Kuoro vaihtoi kansallispukuihin ja asteli kirkkosaliin, joka oli täyttynyt jo siihen malliin, että seurakunnan vapaaehtoiset hakivat lisätuoleja yleisölle. Voxin konsertti alkoi omalla konserttiohjelmistolla keskiaikaisen Maria virgo virginumin meditaatiolla. Siitä jatkettiin suomalaisella tuotannolla (Syksyn jälkeen ja Kavala) ja nauratettiin yleisöä Kostiaisen Jaakobin poikien glissandoilla. Sitten siirryttiin About people and loneliness -sarjan myötä yksinäisyyden tematiikan käsittelyyn.

Would you be my friend?

Episkopaalikirkon pastori Isä Daniel piti johdantosanat Echoes of Eureka -oopperaan. Hän puhui vaikuttavasti menneisyyden kohtaamisesta ja totuuden puhumisesta. Yli vuosisadan takainen etninen puhdistus on kaupungin häpeätahra ja taakka, mutta ainoastaan sen totuudellinen käsittely voi edesauttaa sovinnon rakentamista ja parempaan tulevaisuuteen katsomista. Episkopaalikirkkoon kokoontunut yleisö todisti samaa.

Oopperan viimeisen soinnun ja sanctus bellin kolmannen lyönnin vaimennuttua yleisö puhkesi valtaisiin suosionosoituksiin. Konserttia seurasi Questions & Answers eli haastatteluosio, jossa yleisö sai esittää kysymyksiä säveltäjä Eric Tuanille, Sannalle ja kuorolaisille. Tässä kohdassa usein suomalaisyleisö vaikenisi kiusallisesti, mutta eurekalaisilla kysymyksiä riitti. Moni halusi tietää tarkemmin siitä, miten ooppera syntyi, miten Eric ja Piedmontin kuoro päätyivät toteuttamaan sen yhdessä Vox Aurean kanssa, ja lopulta myös, miltä voxilaisista tuntui esittää teosta. Viimeiseen kysymykseen kuorolaiset saivat vastata itse, ja ansiokkaat vastaukset antoivat sekä Marikki että Pihla. Yleisö halusi kuulla myös Golden Gate -kuorokilpailuista, ja tähän taas Hilma antoi tyhjentävän vastauksen.

Tiistaipäivä valkeni aurinkoisena. Yksi hyvä syy siihen oli kenties Eric Tuanin syntymäpäivä, jonka kunniaksi voxilaiset lauloivat hänelle onnittelulaulun Sequoia Parkin puutarhan kukkien loisteessa. Isännät tarjosivat voxilaisille pääsyliput Sequoia Parkin eläintarhaan ja Skywalkiin, punapuumetsän keskelle rakennettuun riippusiltapolkuun. Eläintarhakierroksen ja lounaan jälkeen jäi aikaa sen verran, että päätettiin kuvata Vox-video riippusillalla. Kappaleeksi valikoitui Syksyn jälkeen ja Sanna johti sen toiselta riippusillalta, myös reilun kymmenen metrin korkeudessa. 

Kuorolaiset saivat paluumatkalla pienen shoppailuhetken Bayshore Mallissa ennen siirtymistä takaisin episkopaalikirkolle alkulämmittelyyn ja kansallispukujen vaihtoon. Tieto konsertista ja suomalaisvieraista oli selvästi kiirinyt ympäri kaupunkia. Kuorolaisia pysäyteltiin kaupoissa, kaduilla ja kahviloissa: kysyttiin, mikä kuoro on kyseessä ja missä heitä voi kuulla. Moni kysyjä tiesikin jo, että kuoro esiintyy episkopaalikirkossa maanantaina ja tiistaina. Niinpä tämänkertaiseen konserttiin saapui vielä eilistäkin suurempi yleisö ja kirkko oli jokaista penkkiä myöten täynnä.

Voxilaisia haastattelee Jean Pfaelzer

Echoes of Eureka onnistui jälleen koskettamaan syvästi. Konsertin jälkeen pidetyn Q&A-osion oli saapunut juontamaan kirjailija ja historioitsija Jean Pfaelzer, jonka tapasimmekin jo edellisen perjantain konsertissa San Franciscossa. Hän haastatteli Ericiä ja Sannaa oopperan tekemisestä ja toteuttamisesta, ja puheenvuoron saivat myös kuorolaiset itse.

Konsertin päätyttyä isännät tarjosivat vielä voxilaisille pizzat kirkon sisäpihalla. Lyhyt mutta intensiivinen aika sydämellisten ja lämpimien eurekalaisten kanssa on opettanut jälleen, mikä ihmeellinen voima on yhteisöllisyydellä ja välittämisellä. 

Tätä mietin päivän taittuessa Kaliforniassa tiistaista keskiviikkoon. Aamulla pakkaamme taas tavarat bussiin ja suuntaamme kohti etelää.