Ensimmäinen festivaalipäivä ja avajaiskonsertti

Maanantai valkeni tutun sanfranciscolaisen sumun (fog) harsomaisessa peitossa. Päivän kokoontumis- ja harjoituspaikkana toimiva presbyteerikirkko, jossa iltapäivän avajaiskonsertti tulisi olemaan, sijaitsi Walnut Creekissä hieman pidemmän ajomatkan päässä Oaklandista ja Berkeleystä, jossa suurin osa voxilaisista on majoittuneina.

Perille päästyä alkoi festivaaliorganisaation käytänteiden harjoittelu. Turvallisuussyistä kaikki kuorolaiset pitää merkitä listaan saapuessaan ja kuitata ulos päivän päättyessä. Tätä varten meille matkahuoltajille oli annettu nimilistat ja kuorojen nimikyltit. Niiden avulla isäntäperheet saattoivat jättää kuorolaisensa festivaaleille ja hakea heidät kotiin.

Voxilaisten päivä alkoi massakuoron harjoituksilla, joissa kuorojen yhteisnumeroita harjoiteltiin eri kuoronjohtajien ohjauksessa. Huoltajille järjestettiin yleinen tapahtumainfo ja jaettiin tapahtumakansio, josta löytyisi kaikki tarvittava tieto festivaalipäivien käytännön järjestelyistä. Voxin huoltajien päivää eniten määrittävä osio eli kansallispukujen lajittelu ja silitys keikkakuntoon alkoi tämän jälkeen, ja silitysasema saatiin pystytettyä kirkon yhteydessä olevaan urheilusaliin. 

Anskun tyylinäyte

Sannan tyylinäyte

Silitysrumba on omanlaisensa taitolaji, jossa pukujen kunnostus pitää pystyä organisoimaan paikkaan kuin paikkaan, matkasilitysraudat ja eri paikoista lainatut silityslaudat pitää virittää käyttöön ja kaiken aikaa puvut on pidettävä kaikkine osineen järjestyksessä, jotta kuorolaiset löytävät ne sitten helposti ja saavat puvut siisteinä puettua päälle ennen konserttia. Kaikki tämä työ palkitaan viimeistään silloin, kun voxilaiset astelevat konserttiin ja yleisö kohahtaa, kun kansallispukujen koko kirjo loistaa lavalla.

Lisähaastetta sekä pukujen silitykseen että niiden päälle pukemiseen toi tällä kertaa säätila, joka oli poikkeuksellisen kuuma ja kuiva. Walnut Creek sijaitsee San Franciscon itäpuolella vuorten takana, jossa meri ei viilennä ilmaa samalla tavalla kuin rannikolla. Kuorolaisten nesteytys ja lisäevästys olivat siis tarpeen. Lisäksi jouduimme välillä metsästämään yhtä silitysrautaa ja -lautaa, jota joku kumppanikuoromme oli lainannut muualle. Mutta voxilaisten sinnikkyys ja rautainen ammattitaito kuorolaulajina nousivat tälläkin kertaa pääosaan, ja lopputulemana kuoro oli kansallispuvuissa hiukset letitettyinä ja valmiina festivaalin avajaiskonserttiin silloin kun pitikin.

Voxi valmiina vetoon

Golden Gate -festivaalia on järjestetty vuodesta 1991 alkaen ja nyt meneillään on järjestyksessä kolmastoista festivaali. Avajaiskonsertin puheissa huokui ilo ja ylpeys festivaalin pitkistä perinteistä, mutta myös tämäntyyppisten tapahtumien potentiaali rakentaa siltoja ihmisten ja kulttuurien välille, rakentaa rauhaa ja luoda ymmärrystä vaikeinakin aikoina. 

Konsertissa vuorottelivat amerikkalaiset ja muun maailman kuorot. Piedmontin kuoroperheen kuorojen lisäksi taitojaan näyttivät kuorot muun muassa Virosta, Puolasta, Tshekistä, Itävallasta ja Filippiineiltä. Taso oli todella korkea ja eri maiden kuorokulttuurien parhaat puolet pääsivät esiin.

Singakademie Graz & Green Guys (Itävalta)

Young Voices of the Philippines (Filippiinit)

Toiseksi viimeisenä vuorossa oli Vox Aurea, joka esitti avajaiskonsertissa voimabiisinsä eli Aili Järvelän sävellyksen Pato. Loppukaneetin ”kaikissa meissä on voimaa, kaikissa meissä soi” päätteeksi yleisö puhkesi raikuviin aplodeihin, joiden juhlavuutta tehosti vielä huoltajien mukanaan tuomien Suomen lippujen liehuttelu.

Vox Aurea ja Pato

Näin on Golden Gate -kuorofestivaali polkaistu käyntiin! Voxin festivaali jatkuu huomenna kansanmusiikin kilpailuvedolla. Nyt on aika kerätä voimia ensimmäistä kisapäivää varten.