 |
| Muraali Eurekassa |
Kaksi päivää on kulunut jet lagia hoitaessa ja arkiaskareisiin palatessa, mielen taustalla kuitenkin koko ajan jokin ajatus tai muistikuva menneestä kahdesta viikosta. "Oliko se edes totta?" kysyy mieli välillä, kun kuvat, muistot, sävelet ja kohtaamiset leijuvat utuisina matkalta palaavan aivosoluissa, jotka kamppailevat sisäisen kellon siirron kanssa.
Olihan se totta, koko tarina. Ja jos minä en pystyisi sitä kertomaan, koska välillä pitää istahtaa ja levätä, muut seisoisivat puolestani ja kertoisivat sen, niin kuin alussa siteeraamani Why should I leave -laulun väliosassa lauletaan. Koko Vox Aurean matka Kaliforniaan on ollut liittymistä tarinankerrontaan. Eikä pelkästään kertojan roolissa, vaan myös kuuntelijana, kokijana, osana tarinaa. Matkassa kerrostuvat monien sukupolvien ja monien kulttuurien tarinat limittäin ja lomittain, toinen toiselle jakaen ja toinen toiselta oppien.
Löydämme jälkeenpäin tapahtumat kenties päiväkirjamerkinnöistä, kuvista ja videoista, tulostaulukoista, lehtijutuista ja vieraskirjoista. Kaikilla on oma arvonsa ja merkityksensä. Voitokkaat kilpailutulokset muistetaan, mutta niiden rinnalla on myös kuorojen yhteys toisiinsa ja myötäeläminen. Onnistuneet konserttielämykset muistetaan, niiden rinnalla myös konsertin eteen tehty työ ja se yhteisö, jota varten konsertti on valmistettu. Huikeat nähtävyydet muistetaan, niiden rinnalla myös ne matkalaiset, joiden kanssa nähtävyydet on koettu ja eletty.
Muistan tämän Kalifornian-kiertueen myös siitä, että se toteutui aikana, jolloin maailman poliittinen ilmasto oli epävakaa ja arvaamaton. Yhdysvaltain hallinto on viimeiset puolitoista vuotta toteuttanut omanlaistaan sisäänpäin kääntyvää, muukalaisvihamielistä ja ympäristöstä ja tasa-arvosta piittaamatonta politiikkaansa, jota varsinkaan kohtaamamme kalifornialaiset asukkaat eivät voi hyväksyä. Samanlaisia kaikuja on havaittavissa ympäri maailmaa. Nykyinen poliittinen ilmapiiri kertoo osaltaan valtaapitävien pelosta ja uhkakuviin takertumisesta silloin, kun elinympäristöt ympäri maailmaa muuttuvat arvaamattomammiksi ja vastakkainasettelut sekä eriarvoisuus kasvavat. Mikä voikaan olla kuorofestivaalien kaltaisen kulttuuriyhteistyön vaikutus silloin?
Uskon, että kulttuurinen yhteistyö rakentaa rauhaa ja toivoa. Kuorot eivät matkusta festivaaleille kilpailemaan toisiaan vastaan, vaan jakamaan toisilleen ja oppimaan toisiltaan. Kohdattu erilaisuus ei synnytä eristäytymistä vaan lisää ymmärrystä ja laajentaa maailmankuvaa. Liittyminen tarinoihin ja niiden kertominen eteenpäin avaa historiaa, nykyhetkeä ja antaa mahdollisuuksia parempiin tulevaisuuksiin. Ongelmien sijasta nähdään mahdollisuuksia.
Muistelen esimerkiksi sitä, mitä Eurekan kaupungissa oli tapahtunut. 1900-luvun alussa kaupunki vielä profiloitui ylpeän rasistisesti ”kaupunkina, jossa ei ole lainkaan kiinalaisia”. Vasta vuosisadan puolivälissä ensimmäinen kiinalaistaustainen yrittäjä aloitti toiminnan paikkakunnalla, ja nykyään kaupungissa tehdään paljon työtä menneisyyden muistamiseksi, totuuden puhumiseksi ja rauhan rakentamiseksi. Mikä etuoikeus Voxilla olikaan päästä osaksi tätä tarinaa!
Voxilaisille on usein heidän matkatessaan maailmalla sanottu, että he ovat maansa suurlähettiläitä. Jos olisin Ulkoministeriön edustaja, antaisin ilomielin näille kuorolaisille tehtävän Suomen edustajina kansainvälisissä tilaisuuksissa. Nuorten aitous ja rohkeus, avoimuus kaikkeen uuteen ja kiinnostus kohtaamiinsa ihmisiin ja ilmiöihin voisivat toimia esimerkkinä meille kaikille.
Olen antanut voxilaisille muutamaan otteeseen nimityksen ”hyvän toivon lähettiläät”, jollaisina he toimivat tälläkin matkalla. Toivo ei ole vain tyhjä lupaus, vaan se saa voimansa toiminnasta. Vox Aurean toivon sydämessä on välittäminen, yhteisön tuki ja hyväksyntä. Näistä aineksista syntyy se voima ja henki, jolla kuoro ponnistaa uuteen. Ja niihin tukeutuen kuoro myös tuottaa Kultaisen Äänen, joka meissä kaikissa soi.
This is an old story, but it is your story too.
When you carry it away into the world,
Who will you be?
On aika sulkea tämä matkablogi. Kiitos kaikille mukana kulkeneille, kiitos koko Vox-perheelle.
Veli-Matti Salminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti